Parin kuukauden päästä

Olen huomannut, että aina tässä vaiheessa vuotta aika alkaa ihan ykskaks rientää hirmuista vauhtia. Maaliskuussa käynnistyy siemenkasvatusrumba ja huhtikuussa on puutarhassa jo paljon ihailtavaa. Saattaa tuntua, että kevääseen on vielä ikuisuus, mutta siihenhän on enää vaivaiset pari kuukautta! Tähän postaukseen olen kerännyt kuvia viime huhtikuulta.

 Keväällä kasvien kasvuvauhti on huimaa. Ensin mullasta pilkistää esiin pieni ujo sykkyrä lehteä, mutta ennen kuin huomaakaan on puutarha täynnä siellä täällä laajenevia vihreitä alueita ja ensimmäisiä kevään kukkia, kuten suloisia esikoita.

 Keväiset kukkapenkit ovat ruskeudessaan alkuun tylsät ja ankeat, mutta onneksi jo pian lumien sulettua vihreys alkaa voittaa.

Erilaisia perennoja putkahtelee pintaan.

Poimulehti on ensimmäisten vihertäjien joukossa

 Mikä ilo onkaan bongata kevään ensimmäiset sinivuokot! Niiden kukissa on jotain niin kovin herttaista ja aitoa. Ensin huomaa yhden siellä ja toisen täällä.

Kunnes hetken päästä niistä muodostuu jo kokonainen matto.

 Kohta seuraa tekevät sinertävät balkaninvuokot. Valkoiset kukkivat hieman myöhemmin.

 Alkukeväällä kaikki elonmerkit puutarhassa aiheuttavat huokauksia. Miten mukavaa onkaan käyskennellä pihalla ja nähdä vanhojen tuttujen jälleen heräävät uuteen kevääseen. Jääkurjenmiekat ovat ihan ensimmäisten joukossa. Niiden voi havaita nousevan kohti aurinkoa jo huhtikuun alussa.

Myös akileijat kasvattavat lehtiään pikavauhtia.

Ensin ihan pieni

Mutta hetkessä jo suuren suuri

Imiköitä kannattaa suosia, ne kukkivat runsaasti sinertävin ja punertavin kukin varhain keväällä. Ensimmäiset pörriäiset saavat niistä arvokasta ravintoa, mikä on erittäin tärkeää. Kukinnan jälkeen imikkä muodostaa maatapeittävän kasvuston lajikkeesta riippuen eriasteisesti valkokirjavalla lehdistöllään.

 Huhtikuun lopulla oli näköjään kukassa jo valkovuokotkin. Miten lienee tänä vuonna?