tai en ehkä kuitenkaan, vaikka perhosista kyllä kovasti tykkäänkin! Siksipä pyrin myös houkuttelemaan niitä puutarhaani erilaisilla kukkasilla. Pari viime kesää ovat olleet kyllä huonoja perhosvuosia, joten kovin monimuotoista ei perhoslajisto ole pihapiirissämme ollut. Perhosten lentely on myös painottunut vahvasti loppukesään, jolloin varsinkin amiraalit ja neitoperhoset ovat liikkeellä.
 |
| Punahatut ovat todellisia perhosmagneetteja |
Perhosten kuvaamisessa on omat haasteensa, varsinkin auringonvalossa. Keltainen sitruunaperhonen näyttää liiassa valossa heti lähes valkoiselta. Se ei myöskään avaa siipiään kovin helposti, vaan pitää ne tiukasti supussa. Jos harhaudut menemään liian lähelle, niin viuh vaan ja perhonen on poissa. Hommasin elämäni ensimmäisen järjestelmäkameran, joten ensi kesänä on sitten toiveissa opetella sillä kuvaamaan myös perhosia, kunhan ne vain muistavat tulla vieraisille ja kunhan opin edes jotain tuon kameran logiikasta.
 |
| Oisko lanttuperhonen? |
Eräässä artikkelissa kerrottiin, että perhoset viihtyvät parhaiten ympäristössä, jossa on ravintoa myös niiden toukille. Luonnontilaiset alueet nokkosineen ja ohdakkeineen ovat niiden mieleen. Perhoset eivät myöskään viihdy kovin tuulisilla seuduilla. Mielenkiintoista on, että perhoset pystyvät tuntosarvissa olevan hajuaistinsa avulla aistimaan lempikasvinsa pitkienkin matkojen takaa. Maailmanennätystä "haistelusta" maailmalla pitää hallussaan muuten laji nimeltään pikkuriikinkukkokehrääjä. Tämän perhoslajin koiras pystyy kuuleman mukaan aistimaan naaraan jopa 11 kilometrin päästä.
 |
| Neitoperhonen virginiantädykkeellä, joka sekin on perhosten mieleen. |
Neitoperhonen on kaunis perhonen, jonka tunnistaa helposti siipien valesilmistä. Se on myös varsin rohkea ja antaa helposti kuvata itseään, näyttäen auliisti parhaita puoliaan. Laji on runsastunut suuresti ja on nykyään jo yleinen Etelä-Suomessa.
Perhoskasveina myydään vaikka mitä, mutta ehdoton suosikkikasvi on kyllä oman kokemukseni mukaan punahatut, joissa perhoset kököttävät lähes huumaantuneena. Virginiantädyke, värimintut, rantakukka ja punalatva ovat myös perhosten suosiossa. Syyssyrikkä on monesti nimetty parhaaksi perhoskasviksi. Omasta puutarhastani se puuttuu, kun epäilen sen talvenkestävyyttä meillä. Onko sinulla siitä kokemusta?
Sitruunaperhonen rantakukalla. Loppukesällä, kun saatiin sitä lämpöäkin alkoi perhosiakin ilokseni näkyä enemmän. Kukkiva puutarha, jossa lentelee siellä täällä perhosia, on vaan jotain aika ihanaa.
Amiraaliperhonen tykästyi valkoiseen väriminttuun. Tämäkin perhonen on helppo tunnistaa. Amiraalit lentävät talveksi etelään (onnelliset), eivät kestä talviamme.
Talvi on onneksi kohta meilläkin jo loppusuoralla. Onhan niitä siemeniäkin muuten jostain kumman syystä taas tullut hankittua. Ajatuksella "eihän näitä kaikkia ole pakko nyt kylvää, ostan vaan varastoon". Hah.
Mukavaa kohta koittavaa viikonloppua!
Ihanat kuvat. Hienoa, että sinäkin olet panostanut perhoskasveihin. Puutarha ilman perhosia ja mehiläisiä on mielestäni jotenkin vajaa.
VastaaPoistaKiitos Kruunu Vuokko! Kyllä puutarha tarvitsee elämää, erilaisia öttiäisiä on kiva seurata (kunhan eivät syö kaikkia kukkia) ja ovathan ne kasveille korvaamattomia apureita.
PoistaIhania perhosia! Niin kovin vähän niitä on meillä näkynyt. Muutamia vuosia sitten bongasin kukkivissa pihlaja-angervoissa varmaan tusinan amiraaleja < 3 Kun hävitin pihlaja-angervot liian leviäväisinä, hävisivät myös amiraalit. Surku.
VastaaPoistaPerhoset ovat kaunokaisia! Pihlaja-angervoa taitaa meillä jossain kasvaa, mutta en ole siinä perhosia tavannut. Eipä niiden mielenliikkeistä aina tiedä, mikä viehättää. Punahatut olen kokenut aika varmoina perhoskasveina.
PoistaMonet perhosten suosikkikasvit ovat vaatimattomia. Harvemmin kai näkee perhosta ruusunkukassa.
VastaaPoistaVarmasti monet vaatimattomat luonnonkasvit ovat niiden mieleen. Tosin nuo punahatut ja rantakukat ovat omaankin silmääni tosi kauniita.
PoistaIhania kuvia olet perhosista saanut. Luin juuri, että erityisesti värimintut ovat tosi hyviä perhoskasveja. Minä olen nähnyt eniten perhosia taimimyymälöissä, hih. Viime kesä ei tainnut olla oikein hyvä perhoskesä. Toivotaan nyt parempaa!
VastaaPoistaHei!! Kiva kuulla sinusta, miksi ei pääse blogiasi lukemaan??? Koen suuria vieroitusoireita jo!!
PoistaPerhosia on kiva kuvailla, joskus onnistuu, kun ottaa kymmeniä kuvia =D.
Kauniita kuvia, lanttuperhoskuva on ihan huikea! Onneksi ollaan jo menossa kohti kevättä ja kesää. Minäkin olen yrittänyt istuttaa punahattuja perhoshoukuttimeksi mökin pihalle, mutta jostain syystä ne kuolevat perennapenkissäni, enkä tiedä syytä. Ehkä syynä ovat kuivat jaksot kun emme ole kastelemassa.
VastaaPoistaKiitoksia paljon!! Juu, kyllä on ihanaa lähestyvä kevät ja kesä. Valonmäärän lisääntymisen huomaa jo selvästi. Punahattu viihtyy hieman kuivemmassakin, sitten kun on juurtunut hyvin. Väriminttu voisi olla hieman helpompi tapaus ja houkuttaa kyllä perhosia ja muita ötökäitä.
Poistaihania kuvia! Riku Cajanderilla on kirja "parhaimmat perhoskasvit", sitä voin suositella perhosten ystävälle, se on minullakin kirjahyllyssä.
VastaaPoistaKiitos! Hyvä kirjavinkki, kiitos siitäkin =) Olen joitakin kirjoja lukenutkin, mutta tuo taitaa olla vielä lukematta.
PoistaKiitos tästä postauksesta. Tuli juuri sopivaan aikaan, kun nyt voi miettiä kevään hankintoja. Perhoskasvien lisääminen on ollut suunnitelmissa. Täytyypä muuten hankkia tuo Sussin opastama Cajanderin kirja.
VastaaPoistaMukavaa Runebergin päivää sinulle!
Ole hyvä, kiva kun kävit lukemassa =) Minulla olisi aikeissa hommata lisää erilaisia punahattuja. Niissä on niin herkullisia värejä, jotka houkuttavat sekä minua että toivottavasti myös perhosia.
PoistaOletpas onnistunut saamaan upeita kuvia perhosista. Minäkin yritin viime kesänä kuvata perhosia mutta yrityksiksi jäivät. Mukavaa Runebergin päivän iltaa.
VastaaPoistaKiitos Anneli ja mukavaa laskiaissunnuntaita! Täällä on ihan vesikelit, jotta ei oikein pulkkamäkeen viitsi lähteä.
PoistaKaunis postaus perhosista! Meillä kasvoi monta vuotta syrikkä ja joka talvi se paleltui mutta nousi aina kukkimaan, en muista siinä perhosia nähneeni kovin. Mutta lasihuoneen päässä on kangasajuruohoa mattona ja muitakin kukkijoita siellä perhoset viihtyvät, olen myös yrittänyt hankkia kesäkukkia joissa perhoset viihtyvät, perhoset ovat kauniita ja vallankin noita neitoperhoja ja sinisiipiä meilläpäin lentelee! Täytynee myös meille hankkia tuo Sussin mainitsema Cajanderin perhoskirja!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Kiitokset! Kiva kuulla syrikkäkokemuksista. Taitaa olla tosiaan aika arka tapaus, perhosia kannattanee houkutella helpomilla kasveilla, kuten juuri ajuruohoilla. Sinisiivestä en saanut yhtään kuvaa viime kesänä, enkä nokkosperhosesta.
PoistaPerhoset kuuluvat tosiaan kauniiseen puutarhaan. Viime kesänä taisi sateiden takia olla jotenkin huono perhoskesä. Meillä ainakin vasta loppukesästä niitä näkyi enemmän.
VastaaPoistaMinäkin sain vain pari hyvää perhoskuvaa, vaikka yritystä oli. Aina ne pelästyivät tai laittoivat siipensä suppuun.
Uskomaton tuo pikkuriikinkukkokehrääjä, jos haistaa 11 kilometrin päähän. Kuinkahan pitkälle ihminen haistaa? Tai koira?
Parhaita perhoskasveja meillä on juuri nuo punahatut, iisopit, laventelit, yrtit ja komeamaksaruohot. Taimistolla syyssyriköissä näkee aina perhosia. Omaa kokemusta mulla ei niistä ole.
Mukavaa viikonloppua!
Loppukesästä perhosia alkoi näkyä enemmän, kun lämpöäkin ilmaantui. Toivottavasti ensi kesänä sitä lämpöä tulisi jo vähän aikaisemmassakin vaiheessa.
PoistaPerhosten ja luonnon otusten kuvaaminen ylipäätään on aika hankalaa. Kukat pysyvät paikallaan, niin mikäs niitä on kuvatessa =)Ja kiehtovia ovat nuo luonnon kaikki ihmeet, aika uskomattomiakin.
Komeamaksaruohoissa ei juurikaan meillä ole perhoset viihtyneet. Ovat yleensä jumittuneet sitkeästi niihin punahattuihin.
Ihanaa että ajattelet perhosten viihtymistä :). Hienoja kuvia olet saanut, perhosia on tosi vaikea kuvata. Minulla ei varsinaisesti ole vielä kokemusta perhoskasveista. mutta auringonhattu on mehiläisten, kimalaisten ja kuoriaisten mieleen. Meillä auringonhatut oli aina varattuna ruokailijoista.
VastaaPoistaKiitos Elmeri! Pidän luonnosta ja vaikka kaikki ötökät eivät niin miellytäkään, niin pyrin niidenkin elämää kunnioittamaan. Perhoset ovat suosikkejani, mutta myönnettävä on, että etanat ja kotilot ovat joutuneet tappolistalle, niillä on populaatiota jo ihan liikaa.
PoistaOho, melko pitkän matkan takaa aistiin. Luonto on kyllä käsittämätön.
VastaaPoistaMinäkin niin haalin perhoskasveja mökille, mutta siellä on niin tuulista, ettei niitä perhosia näy kovinkaan montaa. Ehkä täällä kotona sitten...
Ostin kokeeksi tuon syyssyrikän, kun osui edullinen taimi vastaan, mutta en siitä nyt kovinkaan suuria odota. Saas nähdä onko ylipäätään hengissä :)
Eikös! En ehkä itse haluaisi noin hyvää hajuaistia, voisi olla aika tukalaa, heh.
PoistaToivotaan syrikälle lykkyä, nyt on ollut kyllä niin outo talvi, että tuhoja lienee tulossa. Ainakin itse olen jo niihin henkisesti valmistautunut.
Oih, niin ihania pehhoskuvia... Onneksi se kesä tulee taas kohta :)
VastaaPoistaKiitos! Kohtahan on jo maaliskuu =) Alkaa siemenkasvattelut ja sit ollaankin jo kohta kesässä!
PoistaTaitaa tosiaan olla niin, että luonnonkasvit ovat niitä perhosten ykkössuosikkeja. On kuitenkin ihan mielenkiintoista yrittää houkutella öttiäisiä omaankin pihaan ja testata uusia perhoskasveja. Luin blogistasi tuosta pallerokiurunkukasta, sitäkin täytyy joskus kokeilla =)
VastaaPoista