Syyskesä

Tähän postaukseen olen kerännyt kuvia elo-syyskuulta. Osa kuvien kukkijoista on jo kukintansa päättänyt, osa vielä sinnittelee.  'Muscadet'- lilja on viehättänyt minua jo vuosia. Viime syksynä istutin tätä suurenmoista liljaa lisää, sillä vanhimmat yksilöt ovat alkaneet taantua kukkimaan varsin pienin kukin. Ehkäpä saisin viimein tänä syksynä aikaiseksi jakaa liljani, sen sanotaan tekevän kukinnalle terää. Vaikka puutarhanhoidosta kovasti nautinkin, niin kummasti siltikin löytyy näitä hommia, joiden tekeminen siirtyy, siirtyy ja siirtyy.

Tänään oli mahtava syyskesän päivä, jolloin olisi voinut tehdä vaikka mitä puutarhatöitä. Minä kuitenkin lähinnä istuskelin terassilla ja lepuutin mystisesti kipeytynyttä jalkaani. Siinä istuskellessani meinasi tulla ihan kuuma, harvinaista! Toivottavasti aurinkoiset päivät saavat jatkoa ja syksystä tulee lämmin. Huomasin, että perhoset ja kimalaiset ovat vähentyneet, mutta pari amiraalia eksyi yllättäen puutarhaan. Niitähän on tänä vuonna näkynyt meillä muuten aika vähän.

Tämä punertava lilja sopii mielestäni hauskasti virginiantädykkeiden ja rantakukkien syliin. Virginiantädykkeet alkavat olla kukintansa loppusuoralla, mutta kauan ne jaksoivatkin ilahduttaa sekä minua että kaikenmoisia öttiäsiä. Voisin muuten melkein väittää, että tuo lilja on muuttanut väriään pinkimmäksi. Mielestäni se on ennen ollut enemmän kellertävä. No, tiedä sitten miten todennäköisiä tuommoiset värimuutokset ovat. Taitaa vaan taas muisti tehdä tepposet.

Vaikka syksyn saapuminen on aina omalla tavallaan haikeaa, niin on siinä hyvätkin puolensa. Ehdoton plussa on se, että silloin saa ihastella hohdekukkien kukintaa, joka parhaimmassa tapauksessa jatkuu viikkoja. Onneksi hankala talvi ei tappanut näitä arkajalkoja. Itseasiassa hohdekukkani taitavat olla kestävää kantaa, sillä ne ovat levinneet hyvin ja olen saanut niistä jo kivasti jakotaimiakin istutettavaksi muualle puutarhaan. 
 

 

Monikaan ei tunnustaudu keltaisten kukkien ystäväksi ja minullekin keltainen on aina ollut hieman (paljon) vaikea väri. Syksyllä ja keväällä keltainen kuitenkin menettelee. Tämä keltainen hohdekukka tummine keskustoineen on aikas pirtsakka kasvi syksyisessä kukkapenkissä ja varsin rohkea hankinta meikäläisen väripalettiin.
 

Värimintuille talvi oli hankala ja ne kukkivat tänä vuonna selvästi niukemmin kuin yleensä. Osaltaan tähän vaikuttaa myös se, että jaoin syksyllä suureksi käyneitä kasvustoja aika rankalla kädellä. Siinä ei paljon säästellä, kun alan lapion kanssa heilua. Ehkä onkin hyvä, että kasvien jakaminen on jäänyt vähemmälle...

Valkoisen penkin väriminttu ei ottanut talvesta nokkiinsa, vaan kasvoi hienosti. Myöskään lapioni ei sitä uhannut.

 Hohdekukkien ja väriminttujen lisäksi syyskesän herkkuja ovat tietysti hortensiat. Syyshortensia pullistelee valkoisia, muhkeita kukintojaan, joihin kukinnan edetessä tulee pieni punertava sävy. Kun katsoo oikein tarkasti, nuputkin ovat suloisen pinkit.

Vaaleanpunainen pallohortensiani ei ollut tänä vuonna parhaimmillaan. Kukat jäivät pieniksi, eikä niitä ollut kovin montaakaan. Hyvä puoli on kuitenkin se, että pienemmillä kukilla se pysyy hyvin tukemattakin pystyssä.

  
Tänä kesänä rakastuin jälleen kelloköynnökseen. Miten ihana, rehevä ja kaunis kasvi se onkaan! Kukintaa saa toki odottaa pitkään, mutta sen lehdistö on jo itsessään hyvin näyttävä. Kelloköynnökseen pitäisi tulla punertava syysväri. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten käy.

Kesäkukalta saatu yrtti-iiso kasvoi mahtavaksi pensaaksi ja sen lilat kukat näyttävät hienoilta limenkeltaista lehdistöä vasten. Kasvi on tehnyt runsaasti siementaimiakin jo. Niitä voisikin istuttaa nyt kukkapenkkien aukkopaikoille.

Mukavaa viikonloppua!