Vielä löytyy kukkia

Päivä päivältä kukkijoiden määrä puutarhassa vähenee, mutta kyllä niitä kukkasia sentään vielä löytyy. Kesäkukat varsinkin jaksaisivat kukkia vielä hyvinkin, mutta olen syyllistynyt suureen laiskuuteen ja unohtanut lähes kokonaan niiden lannoittamisen ja nyppimisen. Puutarhamyymälät myyvät jo täyttä häkää callunoita ja muita syksyn koristajia. Kaipa sitä itsekin voisi jo pari syysistutusta vääntää ja heivata kesäkukat tunkiolle. Tosin tämä "merkittävä" askel tuntuu lähes luovuttamiselta. Ihan vielä ei huvittaisi näet myöntää, että kesä meni jo.

Kesässä saa vielä viipyillä, kunhan menee ihastelemaan ruusutarhassa kukkivaa 'Louise Bugnet'-tarhakurtturuusua. Sen tuoksu leviää kirpeässä ja kosteassa syysilmassa pitkälle. Valkoiset kukat punertavilla reunuksilla lumoaa!

Tämä ruusu talvehti mallikkaasti ja tämän perusteella se vaikuttaisi olevan kauneutensä lisäksi myös kestävä. Siinäpä ominaisuus, jota arvostaa taas ihan eri lailla viime talven kokemusten jälkeen.

Keväällä ei varmasti ole mitään ihanampaa kuin iskeä sormensa multaan. Pienten siementen kylväminen on lähes terapeuttista koko talven kärvisteelle puutarhahöpsölle. Siemenkuvastot houkuttavat tilaamaan ja kokeilemaan, ja useimmiten homma menee enemmän tai vähemmän överiksi. Tänä vuonna kokeilin punapellavaa 'Bright Eyes'.  Kasvi on ihan hauska ja oikeassa paikassa varmasti pysyisi paremmin pystyssä. Minulla se retkotti muiden kasvien lomassa, eikä siitä kait suurempaa iloa sitten ollutkaan.

Tämä valkoinen syysleimu jaksaa kukkia vuodesta toiseen aina yhtä hyvin. Olen huomannut, että kotilot tykkäävät kiipeillä erityisesti tämän kasvin lehdistöllä. Siitä ne on sitten helppo napata talteen. Lehtokotilot ovat tänä kesänä levinneet puutarhaamme siten, että ei voi enää puhua parista löydetystä yksilöstä. Suurta ongelmaa ei vielä ole, mutta jatkuvaa tarkkailua, keräilyä ja Ferramolia lienee tiedossa, jotta ongelma ei paisuisi. Tosin lähettyvillä olevat hoitamattomat kaupungin alueet varmistavat sen, että kotiloista ei eroon pääse.

Valkoisessa penkissä kirjosalvia kukkii. Toivon, että tämä yksivuotinen siementää ja jää siten pysyväksi asukiksi puutarhaan. Ainakin sininen versio on näin tehnyt, joten miksei sama pätisi valkoiseenkin.

Kaunopunahatut eivät tänä kesänä loistaneet. Muutama hassu kukinto tuli niin valkoiseenkin kuin perinteiseen punertavaankin muotoon. Nämä kasvit ovat perin oikukkaita. Viihtyessään ne levivävät ja kasvavat upeasti. Yleisempää lienee kuitenkin paljon vaatimattomapi kasvu.

 Kesämalvikki jaksaa kukkia vielä mukavasti. Joku joskus täällä blogissa vinkkasi, että se kestää kauan maljakossa ja niinhän se tosiaankin tekee! Oiva kukka siis syyskesän kukkakimppuihin.

Kärhöissä yksi paras puoli on pitkään syksyyn jatkuva kukinta. Kannattaa vaan muistaa lannoittaa ahkerasti.

Tuoksuherneet ovat klassikoita vailla vertaa! Niiden tuoksu on hurmaava. Minä tosin tein klassikoiden kanssa klassisen virheen ja lannoitin niitä liikaa. Tuoksuherneeni kasvattivat paksua, pitkää vartta ja kukinta meinasi jäädä uupumaan kokonaan. Onneksi kuitenkin kukkiakin tuli ja pääsin viimein ihastelemaan sitä hurmaavaa tuoksua.

Mukavaa viikonloppua!