Kiehtovat kirjopikarililjat

Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris) kuuluu keväisten sipulikukkien ehdottomiin kaunottariin. Viehättävän hennon kasvutapansa ohella sen ruutukuvioiset kukat tekevät kasvista helposti tunnistettavan ja erityisen kiinnostavan. Joka kevät odotan näiden kellohelmojen kukintaa yhtä hartaasi. Erityisen iloinen olen siitä, että kirjopikarililjat näyttävät leviävän puutarhassani ihan mukavasti.

Kirjopikarililjan syvän purppuranpunainen väri on aikas ihana, eikös? Kukan kuihduttua kasvi tekee siemenkodat, joiden uumenissa köllöttelevistä siemenistä kirjopikarililja leviää suotuisalla kasvupaikalla tehokkaasti. Siemenkotia ei siis kannata kiiruhtaa katkaisemaan kukinnan loputtua, vaan antaa siementen rauhassa kypsyä. Joskus kesällä siemenkodat poksahtavat auki ja valmiit siemenet sinkoutuvat kasvupaikoilleen.

Kirjopikarililjan nuokkuva ja hento kasvutapa näkyy jo ennen kukintaa

Kirjopikarililjat kukkivat meillä toukokuussa ja hieman katveisemmassa paikassa kukinta kestää kokemuksieni perusteella kauemmin. Täydessä auringossa kukinta-aika on aika pian ohi, mutta niinhän se on monella muullakin kasvilla. Keväällä sitä ei onneksi liiemmin jouda surra, kun uusia kukkijoita aukeaa aina edellisten tilalle.

Kirjopikarililjan valkoinen muoto on myös ihana ja yhdessä vaiheessa hommasin nimenomaan näitä valkoisia. Nykyään taidan pitää ihan yhtä paljon molemmista väreistä. Pikarililjoista on saatavilla kaikkia erikoismuotoja ja nehän vasta herkkuja olisivatkin! Toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt vain näihin perinteisiin tapauksiin.

Valkoisessa ruutukuvio on usein hyvin haalea

Kirjopikarililjojen kerrotaan suosivan kosteaa, jopa märkää kasvupaikkaa. Luontaisilla kasvupaikoillaan ne kasvavat kosteilla niityillä. Kasvi sopiikin mainiosti vaikka lammen reunamille kasvamaan. Koristeheinien seassa kasvi olisi ihana, mutta harva heinä on vielä touko-kesäkuussa meidän oloissamme kovinkaan näyttävä.

Siron kasvutapansa vuoksi olen sijoittanut kirjopikarililjat istutusten etualalle, jotteivat ne huku rehevämpien kasvien sekaan. Heidinkukan ja pienilehtisen kuunliljan kaverina se pärjäilee oikein mainiosti.

 Puutarhani ei ole olosuhteiltaan ehkä paras mahdollinen kirjopikarililjoille. Maa kuivuu keväisinkin nopeasti ja kesällä vaivaa helposti kuivuus. Lammen virkaa hoitaa pieni puutarha-allas, jonka vierellä kirjopikarililjan kukat näyttävät sieviltä, vaikka kosteaa maaperää ei tarjolla olekaan. Kirjopikarililja ei taidakaan ihan vähästä säikähtää, vaan siinä on sopivasti sitkeyttä kasvamaan hieman kehnommissakin oloissa.

Helmikuu on pärähtänyt käyntiin, jee! Kevättä kohti mennään =)