Lumet veks!

Lumet ovat pihalta pääosin häipyneet. Inhottavaa kovaa jäätä on vielä nurmikolla ja kukkapenkeissä paikoitellen. Kukkapenkeistä olen pyrkinyt nakuttelemaan jäät hiiskattiin. Siinä hommassa on jo syytä olla varovainen, sillä jääkuoren alla siintää elämää. Jälleen kerran ihmettelen sipulikukkien voimaa, jolla ne puskevat läpi jäisen maan. 

Huhuu, huomasitkos minut?!

Sinnikäs on tämä orvokkikin, joka on intoutunut kukkimaan näin terhakkaana. Viime vuotisesta kaupan orvokkikorista on jäänyt jälkeen mukava muisto! Keväällä sitä iloitsee pienimmistäkin elon merkeistä, kuten kevään ensimmäisestä perhosesta joka liihotteli vastaan lenkkipolulla.

Kukkapenkeissä riittää nyt siivottavaa. Vaikka syksyllä muka punaa paikat roskattomiksi, niin keväällä näky on jotain ihan muuta. Mistä sitä roskaa vaan riittää? Lehtikerrosten alta on tosin kiva löytää yllätyksiä. Krookuksia, narsisseja ja tulppaaneja putkahtelee pintaan mukavasti.

Jotkut perennatkin ovat jo heränneet. Tätä kasvia jouduin tovin miettimään, mutta luulen sen olevan imikkä.

  
Keväällä arvostaa kasveja, jotka ovat heti lumien sulettua hyvännäköisiä. Isorikko tuo kaivattua vihreyttä vielä niin karuun maisemaan.

Keijunkukat ovat säilyneet tänä vuonna hyvin.

 Kaupat ja puutarhamyymälät ovat jo houkutuksia täynnä. Väsäsin pienen kevätistutuksen joka helpottamaan kukkien kaipuuta. Yöt ovat olleet vielä varsin kylmiä, joten olen nostanut ruukun välillä yöksi sisälle. Läheskään joka ilta en ole sitä muistanut tehdä, jolloin aamulla kukat ovat roikkuneet kylmissään. Ihmeen hyvin ne kuitenkin ovat päivän edetessä elpyneet.

Suloinen jouluruusu on istutuksen kaunotar! Se ei ole kylmästä ottanut nokkiinsa, pikemminkin terassille paahtava aurinko voi olla sille liikaa. Tosin eipä sitä aurinkoa liikaa ole näkynyt. Tänään oli toki aurinkoinen päivä, mutta karmiva tuuli sai ilman tuntumaan jäätävältä. Että semmonen lämmin föhn-tuuli tällä kertaa...

On se vaan söde!

Vihreää maaliskuun viimeistä viikkoa ja tervetuloa kaikki uudet lukijat blogini pariin!