Heinien hurmaa!

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että puutarhassa kannattaa hyödyntää erilaisia koristeheiniä osana kasviryhmiä ja ruukkuistutuksia. Heinät luovat viehättävää keveyttä ja liikettä muiden kasvien lomaan.

Viiruhelpiä kera kärsämöiden

Koristeheiniä alkaa olla saatavilla jo mukavanlaisesti. Se se vasta onkin jotain, kun on mistä valita :) 

Alkukesän vehreyttä tarjoavat palmusara ja pienet kirjopuntarpäät

Monet heinät ovat parhaimmillaan loppukesällä, mutta poikkeuksiakin löytyy. Palmusara vihertyy todella varhain ja sillä on kaunis heleä väri ja ryhdikäs kasvutapa. Myös kirjopuntarpää on mainio väripilkku alkukesän ryhmiin. 

On myös pakko mainita yksi ehdoton suosikkini eli kultatesma. Sillä on kauniin keltainen lehdistö, joka loistaa kuin aurinko keväisessä maassa! Harmi, etten ole sitä tajunnut kuviin ikuistaa.

Perinteinen viiruhelpi hurmaa ruukussa

Viiruhelpi on aikamoinen leviämisen mestari, joten se kannattaa pitää kurissa rajaamalla kasvualusta huolella. Muuten voipi olla, että helpi valtaa koko penkin. Ehkäpä suositeltavin vaihtoehto onkin istuttaa se ruukkuun. On muuten vaivaton ruukkukasvi. Joskus lorauttaa vettä, siinä se. 

 Erilaiset koristeheinät sopivat mainiosti veden äärelle.

Hurmesilkkiheinä ei halua jäädä muiden varjoon. Se punertuu upeasti kesän saatossa ja loistaa tulipunaisena soihtuna. Talvehtiminen saattaa olla epävarmaa. Heinät kannattaakin aina talvettaa hiekkaperäisessä, kuivassa maassa. Talvimärkyys tappaa ne varmasti.

Lähikuva arabiansulkahirssin röyhystä

Myös yksivuotisia heiniä kannattaa kokeilla. Minua viehättävät varsinkin erilaiset sulkahirssit, jotka vaikuttavat sekä lehdistöllään että röyhyillään. Myös höyhenheinät ja jänönhäntä ovat helppoja kasvattaa ihan siemenestäkin. Vielä ehtii hyvin!

Kesän kaipuu!

Kesän kaipuu!

Kyllä se vaan mieltä kutkuttaa näin talven keskellä unelmoida kesästä, lämmöstä ja kukista. Oikeastaan odotus lienee usein sitä parhainta aikaa. Kaikki hauskuus on vasta edessäpäin ja uudet mahdollisuudet odottelevat!

Haaveileva keiju

Viimoissa ja tuiskeessa osaa kummasti arvostaa  vuodenaikojen vaihtelua. Saattaisi olla melko tylsää, jos olisi aina vain talvi tai kesä. Näin lumivalkouden ympäröimänä jopa omatkin kukkakuvat näyttävät ihan kivoilta. Kesällä kriittisyys onkin sitten ihan toista.

Kerran kasvatin tämmöisä daalioita, joista tulikin jättimäisiä. Nimi ei ole tallessa tietenkään.

Daalioitakin voisikin taas yrittää kasvattaa.

Nyt olisi oiva aika alkaa pohtia tulevan suven ruukkuistutuksia. Olen niin monesti tätä ajatellut, mutta ikinä en ole siihen oikein kyennyt. Miten mahtavaa olisikaan mennä keväällä taimitarhalle (valmiin) ajatuksen ja suunnitelman kera. Miltä se tuntuisi normaalin järjettömän säntäilyn ja haalimisen sijaan? No, luulenpa, että luovuus se ainakin kukkii taas ensi kesänäkin.

Pelargoneja on ollut ruukkuistutuksissa usein. Aina ne eivät kylläkään menesty näin hyvin.

Näitä pikkupetunioita on myös aina jossakin muodossa lähes aina.

Kesää odotellessa on hyvä muistaa talven hyvät puolet. Puutarhurin kannalta se tarjoaa pakkoloman, jota ilman puutarhanhoito ei ehkä olisikaan yhtään niin kivaa ja rakasta.

Eli kerätäänpäs nyt vielä voimia, kun voidaan. Kevät kurkkii jo nurkan takana!

Rakkahin herra Barlow!

Voisitteko millään kuvitella sinnittelevänne kevääseen hieman ankeissa valo-olosuhteissa. Lupaan hyvittää sitkeytenne syvällä palvonnalla ja ihastuksella! 

Mielestäni tämä tumma pörrötukkainen akileija on nimenomaan miespuolinen, ehkäpä jo keski-ikäistyvä rokkari tai muuten vaan boheemi tapaus. Ostosreissulla osui silmiini näitä Black Barlow'n juurakoita ja pakkohan niistä oli muutama pelastaa...

Aquilegia vulgaris 'Black Barlow'

Huomasin jo kaupassa, että kasvi on päättänyt ryhtyä kasvupuuhiin. Parempi olisi ehkä ollut herran vielä hieman jarrutella, mutta kevät kun on rinnassa, niin minkäs teet. Akileijat pinnistävät kasvua ulkonakin jo varhain, joten emmeköhän me kaksi pärjäile.

Pussissa puski kasvua

Nämä tummaveriset vaativat jotain vaaleaa ja viileää blondia rinnalleen tai ehkä limen sävytkin voisivat toimia. Kasveilla on kiva koittaa luoda erilaisia kontrasteja niin värien kuin muotojenkin avulla ja siten korostaa kunkin parhaita puolia. Onkohan muuten olemassa mustavalkoista Barlow-risteymää, vois olla aika vinha.  

Lykkyä pyttyyn pikkuiset

Nyt viikonloppuna olisi tarkoitus pistää myös siemeniä multiin lisää. Akileijoja on kolmenlaista kylmäkäsittelyssä (ja lisää menee) ja olen kylvänyt jo aiemmin jättiverbenaa, tähkäkissanminttua, kiinanritarinkannuksia ja heidinkukkaa. Enkä edes viitsi ajatella, mitä kaikkea tuolla vielä on odottamassa. Taisi mopo lähteä käsistä taas kerran!

Vähän heräreostoksiakin löytyi...

Näyttävyyttä puutarhaan

Liljoja olen viskonut puutarhaani sen kummemmin miettimättä. Aina ne ovat sieltä kömpineet päivänvaloon ja kukkineet muhkeasti. Liljat ovat kuitenkin kauan olleet jotenkin liiankin näyttäviä ja mahtailevia omaan makuuni. Joissakin liljoissa on myös tosi vahva tuoksu, josta en pidä.

Puutarhaminäni luonteenlaatu on nähtävästi kovin ailahtelevainen, sillä liljatkin ovat alkaneet sytyttää uudella tavoin. Varsinkin olen viehättynyt pienempikukkaisista "laskuvarjotyyppiset" yksilöistä, kuten varjoliljat, kanadanliljat ja pantterililjat. Niitä olisi kiva saada puutarhaan.

Tässä liljassa on hieno kalvakankeltainen sävy

Liljat ovat käteviä myös pienempäänkin puutarhaan. Eivät vie liikoja tiloja. Lajikkeita on myös niin matalia, että voi huoletta istuttaa ruukkuunkin ja laittaa vaikka parvekkeelle.

Hempeää

Tietysti näitä pitäisi kait joskus jakaa, jotta kukinta ei hiipuisi. Itse en ole hoitanut näitä mitenkään. Lannoitetta viskon keväisin.

Tässä yksi lajike, jonka nimikin on tallessa. Eli trumpettilija 'Muscadet' on hän. Tekee kyllä vaikuttavankokoiset kukat!

Nupuillakin on kokoa!

Mikä tämäkään lienee, mutta näyttävä oli

Kukinta on siis uhkeaa, mutta ei kestä kovinkaan kauan. Kannattaakin yhdistellä näitä muiden kasvien lomaan.

Ovat ainakin mukavia kuvattavia nämä liljat, sillä mukavasti "asettuvat" kuvattavaksi ja näyttävät parhaat puolensa.

Tämä värililja on varmastikin 'Lollypop'. Aika karkki onkin.

Näin kesäisissä fiiliksissä siis edelleen mennään tässä blogissa helmikuisen maanantain piristykseksi :)

Kevättä ilmassa!

Viime päivien lämmin sää on lisännyt vettä tämän kukka-addiktin myllyyn. Ihan kuin olisi jo kevät! Keväisin sekoaa kylän kissat ja koirat, mutta varsinkin tämmöinen puutarhaan langennut, kuten minä. Unelmia ja ideoita pursuaa mielissä, siemenpussien rahina on kuin musiikkia korville ja posti kiikuttaa erilaisia kuvastoja houkuttamaan puutarhahullun häilyvää mieltä. Mukavaa aikaa! 

Mielenmalttia on kuitenkin hyvä harjoittaa. Ei kannata kylvää kaikkea mahdollista liian aikaisin, jollei ole tilaa ja valoa tarpeeksi taimivaiheessa. Tätä mantraa nyt hoen päivästä toiseen, intoa siis touhuun ainakin riittää.Tänään saapui yksi siementilaus, vielä yksi olisi tulossakin.

Pari kuvaa tulppaaneista kuitenkin sopii oikein hyvin jo tähän keväiseen tunnelmaan, eikö?

Ilokseni olen saanut uusia lukijoita! Lämpimästi tervetuloa joukkoon mukaan, toivottavasti viihdytte pienen puutarhan unelmien parissa.

Käykääpä muuten kurkkaamassa Kosmosta ja leijonankitaa blogissa. Sieltä löytyy lisää kuvia puutarhastamme.