Kesän kaipuu!

Kesän kaipuu!

Kyllä se vaan mieltä kutkuttaa näin talven keskellä unelmoida kesästä, lämmöstä ja kukista. Oikeastaan odotus lienee usein sitä parhainta aikaa. Kaikki hauskuus on vasta edessäpäin ja uudet mahdollisuudet odottelevat!

Haaveileva keiju

Viimoissa ja tuiskeessa osaa kummasti arvostaa  vuodenaikojen vaihtelua. Saattaisi olla melko tylsää, jos olisi aina vain talvi tai kesä. Näin lumivalkouden ympäröimänä jopa omatkin kukkakuvat näyttävät ihan kivoilta. Kesällä kriittisyys onkin sitten ihan toista.

Kerran kasvatin tämmöisä daalioita, joista tulikin jättimäisiä. Nimi ei ole tallessa tietenkään.

Daalioitakin voisikin taas yrittää kasvattaa.

Nyt olisi oiva aika alkaa pohtia tulevan suven ruukkuistutuksia. Olen niin monesti tätä ajatellut, mutta ikinä en ole siihen oikein kyennyt. Miten mahtavaa olisikaan mennä keväällä taimitarhalle (valmiin) ajatuksen ja suunnitelman kera. Miltä se tuntuisi normaalin järjettömän säntäilyn ja haalimisen sijaan? No, luulenpa, että luovuus se ainakin kukkii taas ensi kesänäkin.

Pelargoneja on ollut ruukkuistutuksissa usein. Aina ne eivät kylläkään menesty näin hyvin.

Näitä pikkupetunioita on myös aina jossakin muodossa lähes aina.

Kesää odotellessa on hyvä muistaa talven hyvät puolet. Puutarhurin kannalta se tarjoaa pakkoloman, jota ilman puutarhanhoito ei ehkä olisikaan yhtään niin kivaa ja rakasta.

Eli kerätäänpäs nyt vielä voimia, kun voidaan. Kevät kurkkii jo nurkan takana!