Viime kesän parhaita

Ihaillen olen katsellut blogeja, joissa jo pilkistää keväistä kasvua lumen keskeltä. Meilläkin on jo joitakin pieniä piippoja näkyvissä, mutta eipä mitään kovin järisyttävää. Minulla on vielä tapana kasata lunta kukkapenkkeihin suojaksi, joten aikamoiset lumivuoret niissä näyttää olevan jäljellä. Viime vuotisia kuvia katsellessani, totesin kevään olleen tuolloin aikaisemmassa. Ehkäpä tämä normaalimpi kevään eteneminen tuottaa myös normaalimman kesän. Näin toivotaan!

Kellukka 'Mai Tai' ihastutti

 Tähän postaukseen päätin oman puutarhakuumeen virittämiseksi huippuunsa, etsiä muutamia viime vuoden parhaita paloja. Toivottavasti teille lukijoillekin on näistä kuvista iloa. Vielä tovi pitää näet kitkuttaa kesään. 

Kuvassa näkyvä aprikoosin/persikanvärinen kellukka oli ihan hirmuisen kaunis. Tilasin niiden juurakoita nyt lisää, sillä tätä kasvia pitää saada muuallekin puutarhaan. Kukka ei ole kovin suuri, mutta niitä on runsaasti. Sitä paitsi on ihan kiva, että kaikki kasvit eivät ole niin suuria ja uhkeita, vaan tilaa on myös näille hieman sirommille kukkijoille.

Palleroiset unikot jaksoivat loistaa

Unikot yllättivät myös positiivisesti. Niitä täytyy kylvää urakalla. Tietenkin käy niin, että kun jotain kasvia oikein hehkuttaa, ei siitä mitään enää seuraavana vuonna tule. Peruspessimismi iskee jälleen, heh. No, unikot varmasti kasvavat aina, vaikka vähän kehaiseekin. Jossain päin maailmaahan ne ovat lähes rikkaruohoja, hassua.

Nämä kuvat eivät etene nyt mitenkään loogisesti aikajärjestyksessä ja osa kuvista on varmasti ollut täällä esillä jo aikaisemminkin. Niin se vaan on, että tietyistä kuvista tulee lemppareita, joita voisi katsella päivästä toiseen. Yllä oleva unikkokuva on minusta kiva, vaikka ei ehkä täytäkään "hienon" kuvan kriteereitä. Pääasia, että itse tykkää. Se on hyvä ohjenuora puutarhanhoitoonkin!

Hahaa, jotain keltaistakin!

Liljoihin innostuin viime kesänä uudestaan ja istutin niiden sipuleita syksyllä maahan. Olen tykästynyt näiden prameiden kukkijoiden lisäksi erityisesti marhanliljoihin. 

Ensi kesälle on jo kummasti löytynyt uusia suunnitelmia. Niin se vaan pienempääkin puutarhaa voi (onneksi) tuunata vuosia. Oma maku muuttuu ja jalostuu, ja erilaisten vaikutteiden myötä huomaa tahtovansa aina yhden uuden kukkapenkin. Niin kauan, kun nurmikkoa riittää käännettäväksi, niin kaikki hyvin.

En tiedä, mitä alkukesä olisi ollut ilman akileijoja. Ne kukkivat runsaasti ja muistan jopa jossain vaiheessa tuskastuneeni niiden liiallisen kukintaan. Hah, tuntuupa nyt kummalliselta. Miten jokin voi muka kukkia liikaa?!

Jostain kuulin/luin, että yleensä puutarhaharrastaja haluaa uransa alussa kaikkea suurta ja näyttävää, kuten pioneja ja ruusuja. Sitten kuin harrastusta on jatkunut jo tovi, niin kukkien koko pienenee jatkuvasti. Jaa'a. Minä vasta nyt olen herännyt ruusuihin ja pioneihin. Tosin tykkään kyllä kaikista pikkuisista erikoisuuksistakin, että eipä taida olla vielä maku jalostunut. Kaikkea ihanaa on niin paljon, että miten niistä nyt voisikaan valita ja rajautua vain johonkin?

Monilla teistä taitaa näinä aikoina olla iltalukemistona jokin puutarhakirja. Niin minullakin! Tykkään ostaa kirjoja itsellenkin, mutta ehdottomasti kannattaa hyödyntää myös kirjastoja. Olen aina ollut suuri kirjastofani. Mahtavaa, että tämmöinen palvelu on vielä olemassa. Kadotin taas höpinöissäni punaisen langan ja hyppäsin asiasta toiseen. Paras siis lopetella tähän.

Kirjaston aarteita

Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille!