Koko päivä puutarhaa

Lauantai oli hieman erikoisempi päivä, mutta sitäkin hauskempi. Monen muun bloggaajan tapaan minä ja Kesäkukka suuntasimme matkamme Raumalle bloggareiden kesätapaamiseen. Suvikummun Marja ja Kivipellon Saila olivat järjestäneet tämän ihanan päivän, kiitos teille!

Olin potenut koko viikon flunssaa ja pelkäsin missaavani koko reissun. Onneksi tauti ymmärsi hellittää juuri ajoissa ja pääsin mukaan. Matka taittui rattoisasti ja navigaattorin avustamana (tai siitä huolimatta) olimme perillä Vakka-Taimessa nopeammin kuin huomasinkaan.

Vakka-Taimessa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Tiesin, että sen toiminta juontaa juurensa Vesa Muurisen kasvien keräilyharrastukseen. Miehen tietämys ja innostus tekivät suuren vaikutuksen. Jotain tässä on luullut kasveista itsekin tietävänsä, mutta useammin kuin kerran latina suhahti ohi korvien ja lujaa. Vakka-Taimessa onkin mittava määrä harvinaisia ja erikoisempia kasveja, joita ei löydy perustaimistoilta. Mahtavaa!

Saimme opastetun kierroksen, jossa Vesa kertoi kasveistaan ja kokemuksistaan niiden parissa. Kuvaaminen tuntui toisarvoiselta, sillä halusin keskittyä kuuntelemaan ja katselemaan. Hätäpäissäni napsin kännykällä joitakin kuvia sieltä ja täältä. Vuorelan puutarhalla ja Marjan kotona kuvaaminen olikin sitten unohtunut mielestä jo tykkänään. 

Meitä ohjeistettiin tekemään ennakkotilaus ja se olikin fiksua. Itse ainakin menin ihan pää pyörälle kasvivalikoiman edessä, joten oli hyvä tutustua etukäteen kasvilistaan ja tehdä valintoja rauhassa kotona. Monta kasvia jouduin googlettamaan, koska en ollut niistä ennen kuullutkaan.

Vakka-Taimen jälkeen suuntasimme Vuorelan Puutarhalle, josta sieltäkin jokainen taisi löytää kotiinviemisiä. Minä ostin valkoalpia ja valkokirjavalehtisen rotkolemmikin. Molempia on puutarhassani kasvanut, mutta viime talvi teki niistä selvää.

Iltaa menimme vielä viettämään Marjan kotiin. Kauniissa puutarhassa ja taivaallisten herkkujen äärellä viihtyi varmasti meistä jokainen. Suomen kesän tapaan välillä paistoi ja välillä satoi. Eräällä bloggarilla olleet villatumput eivät olleet yhtään liioittelua, ainakaan minunlaiseni vilukissan mielestä. Silti sydäntä lämmitti. Oli ihanaa, kun ympärillä oli seuraa, joka ei vilkuillut kelloon pitkästyneenä ja toivonut armahdusta. Puutarhahössötys yhdisti meitä jokaista ja ihan täysillä.

Kiitos teille kaikille puutarhakamuille, toivottavasti näemme jälleen viimeistään ensi kesänä!

Kukassa juuri nyt

Juhannusruusu kukkii täyttä häkää. Enpä muista sen koskaan ihan näin aikaisin kukkineen. Ensimmäiset kukat olivat auki jo toukokuun puolella. Lämpimät kelit, jotka tosin nyt ovat muisto vain, saivat kukkaset vissiin ottamaan ilon irti kesästä. Toivottavasti kesä ei kuitenkaan ollut tässä, se olisi surkeaa se. 

Hurja tuuli saa ilman tuntumaan entistä kylmemmältä. Tosin puutarhahommissa ei ainakaan ole ollut tukalan kuuma, hyvä sää suorittaa raskaampia projekteja. Tuuli näyttää kuivattavan tehokkaasti kukkapenkkejä. Sade olisikin tervetullutta, sillä kasteluvesi on loppunut saavista jo aikoja sitten. Nuoria taimia ja vähän muitakin, on täytynyt kastella. Yleensä vältän perennojen kastelua, mutta nyt eletään poikkeuksellisia aikoja. Olisi pitänyt ymmärtää kastella keväälläkin jo enemmän.

Kesäillat ja juhannusruusun tuoksu!

Myös teresanruusu alkaa kukkimaan. Kirvoja saapui tännekin, mutta ruusuissa niitä ei näyttäisi olevan tavallista enempää. Tein muuten elämäni ensimmäisen nokkosveden ja huh, miltä se haisee! Hieman arveluttaa moista löyhkäävä liejua kasveille tarjoilla, mutta se on kuulemma paras lannoite ikinä, joten täytyyhän se sitten testata.

Hellejakso sai tulppaanit ränsistymään. Vielä jokunen on jonkilaisessa kuosissa. Muut olen säälimättä kaivanut maasta ylös. Sipulit olivat monilla suhteellisen pieniä ja tehneet sivusipuleitakin, joten ei ne olisi keväällä enää uudestaan kukkineet.

Laukkoja kohtelen kovalla kädellä, joten ihme että yleensä kukkivat. Kukat ovat kyllä kooltaan selvästi pienentyneet. En kestä niiden kellastuvia lehtiä, vaan leikkaan monesti kaikki pois ja jätän pelkän kukan. Sehän on suuri virhe, mutta kukkivat ne silti.

Tähtihyasintit ovat kivoja! Viime syksynä istutin ensimmäistä kertaa ja kaikki kolme sipulia myös kukkivat. Näitä voisi istuttaa syksyllä lisää.

 Nyt eletään ehdottomasti akileijojen aikaa! Niitä puskee ilokseni joka puolelta ja omia siemenkasvatuksiakin on alkanut kukkimaan. Valkoisessa penkissä kukkii parhaillaan kaunis jaloakileija 'Spring magic white'.

 'Winky red & White' kukkii sekin. Sillä on hauska tapa kääntää kukkansa kohti taivasta. Yleensähän akileijat nuokkuvat ujosti.

Tuliakileija on meinannut jäädä ihan muiden kasvien puristukseen, eikä ole toistaiseksi tehnytkään kuin yhden kukan.

Äitini 'Kristall' -akileijan siementaimi on alkanut kukkimaan. Hienot, pitkät kannukset. Hyvin pitkälti on emonsa näköinen.

Myös 'Petticoat Pinkin' siementaimi muistuttaa alkuperäistä, röyhelöä vain on vähemmän.

Alppiakileija on kokonaan kauniin sininen ja lyhytkannuksinen.

Akileijasääsket vaurioittavat kukkia ja nuppuja näihin aikoihin. Jos nuppu alkaa kuivua ja ruskettua, voi epäillä sääsken hyökkäystä. Silloin kannattaa poistaa kaikki nuput ja heittää ne roskiin tai polttaa. Akileijat tekevät uusia nuppuja nopeasti.

 Suuresti olen iloinnut siitä, että siemenestä kasvattamani purppuratulikukat selvisivät talvesta ja kukkivat. Tämä luo taas uskoa perennoiden siemenkasvatukseen, heh.

Jonkinlainen minttujen sukulainen Meehania Cordata eli lännenmeehania kukkii ja suikertaa kukkapenkin juurella.

Isojumaltenkukka ei olekaan yhtään pöllömpi, kun sitä on usemman viikon katsellut. Valkoisena olisi varmasti namu. Uuden kasvupaikan tämä kyllä tarvii. Nyt kasvaa liian kuumassa ja kuivassa. Taimikaruselli alkaa taas pyöriä tuttuun tyyliin.

Leppoisia päiviä!

Vielä tulppaanit kukkivat

Loppuviikoksi on luvattu viileämpää, mutta nautitaan siihen asti helteistä. Puutarha on lämmön avustuksella röyhähtänyt vehreäksi ja mikä parasta, kukkia näkyy päivä päivältä enemmän.

Tulppaanien aika alkaa olla eteläisessä osaa maatamme kohti ohi. Puutarhamme on osin puolivarjoinen, joten kukinta kestää meillä paahteista pihaa kauemmin. Osa tulppaaneista on vielä täydessä terässä, osa on luopunut jo terälehdistään ja tehnyt tilaa perennoille. Niinpä vaan tänäkin vuonna aion repiä tulppaanit maasta ja istutan syksyllä uudet sipulit. Ainoastaan tunnetusti uudelleen kukkivat, kuten 'Purissimat' jätän maahan. Penninvenyttäjä sisälläni huutaa armoa, mutta en usko jalostettujen tulppujen jaksavan kukkia uudelleen, joten tyynnytän sisäisen tuskani.

'Ollioules'

Nimeän näitä lajikkeita suurella varauksella, sillä olen huomannut, että aika usein pussin sisältö ei vastaa sitä, mitä kuva lupaa. Kuvat ovat toki myynnin edistämiseksi käsitelty niin hemaiseviksi, että niillä ei ole välttämättä ole hirveästi tekemistä itse kasvin kanssa. Mutta, kun värikin on monesti ihan totaalisen väärä, niin silloin kyllä herää epäilys, että onkos oikeat sipulit ollenkaan.

'Alibin' rippeet

Saman olen kyllä huomannut ilmiönä laajemminkin. Usein saa vääriä kasveja, jollei ole mahdollisuus ostaa kukkivana. Onneksi olen asian suhteen joustava, mutta kyllähän se silti harmittaa, jos on jotain tiettyä kasvia havitellut ja sen hankkimiseksi nähnyt vaivaa ja kuluttanut vähiä pennosiaan. Taimista kiskotaan kuitenkin ihan kunnon hintaa nykyään.
 

Sikin sokin kaikenlaista. Tässä penkissä osa tulpuista on vielä nupulla.

No, oli miten oli, tulppaanit ovat onneksi aina kauniita. Minimalismi ei minua puutarhanhoidossa houkuta, vaan tulppaaneitakin on parempi olla enempi. Tulppaanimeren suojissa perennoiden on hyvä kasvaa ja kehittyä. Kun tulppaanit sitten lakastuvat, perennat ovat valmiita astumaan parrasvaloihin.

' Pretty Princess' oli näin söpö kukinnan alkuvaiheessa

Kukinnan edetessä väri vaaleni. Seurana tummat  'Black Parrotit'

Yön kuningattaret ovat nousseet esiin

Keväälle ja sen erityisen suloisille kukkijoille on sanottava kohta haikeat hyvästit. Kevät on lempivuodenaikani, jota odottaa aina yhtä malttamattomana, sydän tulvillaan talven kasvattamaa innostusta ja unelmia. Kärsimättömänä tutkii jokaisen pienenkin elonmerkin puutarhastaan ja toivoo kevään etenevän. Yhtäkkiä kevät rullaa sellaista vauhtia, että perässä ei meinaa pysyä. Tänä keväänä varsinkin kesä tuli ihan hetkessä. Kevään heleys ei kauaa puissa kestänyt.

Tämä yksittäinen tulppaani jaksaa nousta vuodesta toiseen.

Nyt onkin jo kesäkuu, joten saahan kesä jo tullakin. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman vähälumisena tällä kertaa =)

Kohti kesää

  Viikonloppu meni tiiviisti puutarhatöissä, sisällä ei ole käyty kuin syömässä välillä jotain. Unta ei tarvitse ulkona vietetyn päivän jälkeen kauaa odotella, mitä nyt jumittavat lihakset muistuttavat välillä olemmassaolostaan.

Pyrkimykseni on rakentaa puutarha, jossa kukkii aina jotain. Alkukesän perennoita olen haalinut urakalla, koska kukinta on painottunut vahvasti keski- ja loppukesään. Akileijat ovat todellisia alkukesän pelastajia varhaisella kukinnallaan. Ne ovat jo mukavasti päässeet kukinnan alkuun ja tuovat väriä ja näköä puutarhaan.

Kääpiöakileija-Aq. flab. var. pumila. Joku on katsonut aiheelliseksi nakertaa vähän terälehteä.

 Kevään heleys on jo mennyttä, maisemat ja tunnelmat alkavat olla varsin kesäiset, hyttysiä unohtamatta. Perennat ovat lähteneet kasvuun tahmean kevään jäljiltä ihmeen mukavasti. Kärhötkin ovat venyneet pituutta jo ihan hirmuisesti. Näyttää siltä, että kasveja on talvella kuollut suhteellisen vähän. Osa toki on kasvultaan aika kituliaita, mutta pääasia, että ovat hengissä. Pensasruusujeni puolesta olen hyvin iloinen. Kaikki talvehtivat ja nuppujakin näyttää jo muodostuvan.

'Louise Bugnet'

Alppiakileija

Siemenkylvetty 'Williman Guinness' luulisin.

Jumaltenkukasta en oikein tiedä, mitä mieltä olla. Kukat ovat ihan hauskoja erikoisuudessaan, mutta ei tämä kyllä ainakaan vielä mitenkään erityisen näyttävä tapaus ole. Sen tosin olen tässä touhussa oppinut, että perennoille täytyy antaa aikaa. Monikaan ei ole heti ensimmäisenä, eikä vielä toisenakaan kesänä parhaimmillaan.

 Valkoisessa penkissä särkynytsydän kukkii. Sen kukissa on jotain erityisen herkkää.
 

 Samassa penkissä kevään ostos kärhö 'Miss Bateman' Kukissa on häivähdyn punaa, hmm. Eikös tämän pitänyt olla ihan valkoinen?

Valkoisen penkin vihreäsilmäiset 'Sinopel'- narsissit ovat avautuneet tulpaanien lomaan.

  
Alppikärhöt kukkivat tänä vuonna runsaasti. Kärhöpistiäiset lentävät innokkaasti kasvien ympärillä. Kohta kärhöt kuhisevat pieniä, vihreitä toukkia. Onhan ainakin pihapöntön sinitinttiperheelle ruokaa.

Ihanat kellukat alkavat olla kohta parhaimmillaan. Niiden pienet, suloiset kukat heiluvat korkealla ja tuovat mukavaa niittymeininkiä vesialtaan ympärille.

 Tämän kellukkan piti olla vaaleanpunertava 'Flames of passion', mutta kasvista kehkeytyikin tämmöinen keltaoranssi tapaus. Keltaisen sietokykyni on kasvanut roimasti, sillä tämä väritys ei näytä silmääni yhtään hassummalta.

'Mai Tai' ei ole ollut ankarasta talvesta moksiskaan. Tämä aprikoosinvärinen kellukka on kasvanut muhkeaksi ja on tehnyt runsaasti nuppuja.

Arovuokot ovat alkaneet viihtyä puutarhassamme. Joku on sanonut, että ne leviävät riesaksi asti, meillä niin ei ole tapahtunut.

 'Haaga' availee nuppujaan. Alppiruusuille ja muillekin ikivihreille kulunut talvi oli erityisen raskas. Ruskettuneita kohtia on saanut havuista rapsia tämän tästä. 

Siemenestä kasvatettu sinivaleunikko on tehnyt nupun!

Morsiusleinikit olivat jääneet suurempien kasvien alle tukahduksiin, joten pelastin ne uuteen kasvupaikkaan elpymäään.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!