Hattaraa, rytöpenkkiä ja kuplia

Hassua, miten puutarhassa voikaan viehättää kaikki romanttinen hattara, pinkki ja hempeys. En voisi kuvitellakaan pukeutuvani kokonaan vaaleanpunaiseen tai sisustavani kotiani yltiöromanttisesti. Luen mielummin kauhukertomuksia kuin romanttista siirappia. Televisiostakin kääntyy kanava yleensä nopeasti, mikäli luvassa on  romanttista komediaa onnellisine nyyhnyyh- loppuineen. Noh, puutarhassa ällö ei ole ällöä, vaan vain suloista ja pehmoista. Ja onnellista loppua sitä kaivataan aina omien kasvatusten kanssa!

Romuromantiikkaa

 Vai onko tämä vain joku ohikiitävä vaihe, jonka jälkeen alan kaivata järjestelmällistä ja modernia puutarhaa? Pois turhat kukkaset ja hörhötykset. Paree olisi kyllä tyytyä tähän, sillä koko puutarhan uudistus ei liene lähipiirin toivelistan kärjessä. Heh, olisipas siinä ilmeissä näkemistä, kun ehdottaisin, että kaikki kukat saavat lähteä ja aletaankin luoda jotain ihan muuta. No, niin hassu en taida kuitenkaan olla ja kyllähän sitä järjestystä ja selkeyttä myös tarvitaan, mutta silleen salaa, ettei huomaa. Tiedättehän te.

" Kolmen euron ruusu"

Olen muuten kovin iloinen tästä kolmen euron ruususta. Joskus sitä tuntee saavansa rahalle katetta! Kukka on suuri, ihanan tuoksuinen ja ah, niin hempeän romanttinen. Nyt vaan pohdiskelen, että miten se oikein tuli istutettua. Olisi meinaan kiva, jos se talvehtisi, mutta voi olla, että kiireessä on taas tullut huitastua se liian pintaan. Täytyy tarkistaa syssymmällä.

Runkoruusu kukkii. Tummanpunainen ruusu on varmasti monen suosikki. Itse koitan päättää pidänkö väristä vai en. Liikaa näin vahvaa punaista en puutarhaani halua, toisaalta vaatteissa pidän kovasti punaisesta, on tämä vinhaa. Psykologeilla olisi varmasti tähänkin käypä teoria.

Villit ja vapaat kurjenkellot kukkivat parhaillaan. Nämä saavat levitä minne haluavat. Riesaa näistä ei tule, sillä alan valtaaminen on ainakin meillä ollut varsin huomaavaista. Ei ole ängetty liiaksi toisten reviirille, niin kuin joillakin kellokasveilla on tapana.

Perinteisempi sininen versio on osunut väriensä puolesta mukavaksi kaveriksi akileijoille. Nämä kasvavat niin sanotussa rytöpenkissä, jonne viskaan kaikkea, joka ei paraatipenkkeihin sovellu. Oikeastaan aika kätevää, sillä eihän sitä tiedä, koska kasvia taas kaivataan muualle. Niin se on mieli muuttuvainen. Täältä kasvit on pelastettavissa toisin, kuin jos ne vain heitettäisiin menemään. Suosittelen rytöpenkkejä kaikille!

Rytöpenkkiin on itsestään levinnyt kurjenkellojen ohella myös päivänkakkaraa

Filipendula ulmaria

Rytöpenkin viereen on kasvanut luonnon hattaraa eli mesiangervoa. Kasvilla on kauniit suuret kukinnot, kerrannaishuiskilot (opettaa netti), jotka houkuttavat ötököitä puoleensa. Sopii romanttisen puutarhurin rytöpenkin taustaksi vallan mainiosti.

Hattara osastoa edustaa myös tämä sulkamustaselja, mutta tässä on jo jotain särmääkin. Upea tumma liuskoittuva lehdistö on hieno kontrasti vaaleanpunertaville kukille. Tämä pensas ei  ole koskaan kasvanut pihassamme näin suureksi saati kukkinut näin runsaasti. Viime talvi oli suosiollinen, sillä yleensä tämä paleltuu maan tasalta.

Sulkamustaselja, Sambucus nigra 'Black Lace'

Tämä kasvi on sarjassamme vaikeat kuvattavat. Lehdistö näyttää kuvissa helposti pelkältä tummalta mössöltä, vaikka luonnossa ne ovat kaikkea muuta kuin mössöä.

Värikäs pensasryhmä

Selja kasvaa osana värikästä pensasryhmää, jossa olen leikitellyt eri väreillä. Kivasti korostavat mielestäni toistensa värejä. 

Loppuun niitä kuplia. En ajatellut käsitellä tässä mitään syvällistä kuplassa elämistä, vaikka voisihan puutarhassa hääräämistä semmoisenakin joku pitää. Ihan tämmöisiä saippuakuplia ajattelin esitellä. Nämä kuvat ovat mielestäni niin piristäviä, että halusin jakaa ne teidänkin kanssanne!

Viihtyisää viikonjatkoa ja puhallelkaa kuplia, se on kivaa!