Juhannuksen aikaan

Rankkasateiden jälkeen saatiin kaivattua lämpöä ja aurinkoa. Lempeät kelit ovat innostanut kukkiakin, jotka ovat ryhtyneet rivakasti muodostamaan nuppuja. Tasaiseen tahtiin nuppuja alkaa poksahdella aukikin, kukkahörhön iloksi ja onneksi. Perennapenkkien aukkopaikatkin ovat täyttyneet kummasti, aukon siirtyessä tosin uhkaavasti rahapussin puolelle.

Lämpöä ja aurinko saatiin, mutta tänään jälleen sataa. Ei onneksi sentään enää rankasti ja tuulien ja tuiskujen kera. Ehkä tämän kestää, vaikka ajatuksena olikin viettää päivä sormet mullassa. Huomenna pitäisi (alati muuttuvien ennusteiden mukaan) olla poutaa ja lämmintä. Sepäs olisikin positiivista vaihtelua näihin viime vuosien surullisenkuuluisiin juhannussäihin.

Tosiaan, juhannuksen aikaa jo elellään. Miten tämä kesä kiitää aina näin hurjaa vauhtia? Juhannuksena kukkivat tyypillisesti erilaiset kurjenpolvet. Ne ovat tänäkin vuonna noudattaneet aikataulua, toisin kuin moni muu kasvi, jotka ovat varastanut ja kukintansa jo lopettaneet. Juhannuksen aikaan myös luonnonkukat ovat kauneimmillaan, niistä saa nyt ihania kukkakimppuja.

Olen elänyt viime päivät nettipimennossa, kun laajakaista lakkasi pelittämästä. Sen takia en ole päässyt vierailuille blogeihinne, mutta nyt onneksi yhteydet jälleen pelaavat. Kesällä me puutarhaihmiset lähes asumme ulkona, joten kommentoinnit jäänevät kaikilla varmasti vähemmälle. Niinhän se kuuluu mennäkin, turistaan sitten talvella senkin edestä!

Valkoinen lehtosinilatva

Valkoiseen penkkiin on vaeltanut pinkki sormustinkukka. Näitä kasveja ei vaan voi olla rakastamatta! Onnekseni ne näyttävät viihtyvän puutarhassamme. Valkoisen penkin pitäminen vain valkoisena on siis yllättävän hankalaa, mutta enpä sitä niin vakavasti otakaan. Tämmöiset ihanuudet ovat sinne aina tervetulleita.

 Tämä pieni laukka taitaa olla lehtolaukkaa. Hämärästi muistan istuttaneeni sen sipuleita syksyllä maahan. Kivasti sopii kasvamaan kivien vierelle.

Toivotan teille kaikille oikein aurinkoista ja mukavaa juhannusta!