Kunhan höpisen

En ole koskaan ennen kasvattanut kesämalvikkia. Pitkään pidin itse asiassa kaikkia malvoja ja salkoruusujakin tylsinä ja vanhanaikaisina. Tylsiä nämä eivät kyllä ole, perinteisiä ehkä kyllä, mutta minun silmääni ne ovat alkaneet miellyttää vuosi vuodelta enemmän. Omat mieltymykset muuttuvatkin vuosien saatossa ja suosikit vaihtuvat moneen kertaan.

Tämä kesä on ollut hirveä ötökkäkesä, eikös?  Etanoita ja kirvoja on ollut riesana ennätysmäärin. Kesämalvikkejakin on joku pureskellut, mutta ei onneksi tuhottomasti. Ihan kuin olisin jostain lukenut, että malvat kuuluvat etanoiden suosikkikasveihin, voin tosin muistaa väärinkin.

Ensin olin melko harmissani, kun valkoisten kukkien sekaan ilmestyi noita vaaleanpunaisiakin malvikkeja, mutta nyt olen yhdistelmään erittäin tyytyväinen. Raikasta polkkakarkkimeininkiä!

Krasseja en ole kasvattanut vuosiin, kunnes tänä keväänä päätin jälleen yrittää. Alkukesä ei ollut kovin lupaava, sillä krassit näyttivät kasvavan lähinnä vihreiden toukkien eväiksi. Toukat ovat sittemmin häipyneet, ja lehdistö on kasvanut terveeksi ja reheväksi. Ehkä vähän liiankin reheväksi. Kukat meinaavat näet jäädä lehtien sekaan piiloon. 'Ice Age' on yksi vaaleimmista köynnöskrasseista, sen kukat ovat haaleankellertävät. 

Jostain kaapin perukoilta löysin keväällä pussillisen matalan siemenkrassin siemeniä, jotka olivat jo vanhenemassa. Siemenet itivät kuitenkin hyvin ja sain monta taimea. Näissä kukissa on vahvan punertava sävy, tykkään!

Pakko myöntää, että olen aistinut viime päivinä luvattoman paljon syksyn tuntua. Syksyn tuoksut, kosteus ja valo ovat hiipineet kesän keskelle. Sillä kesäähän vielä eletään, en halua ajatella, että elokuun alussa olisi muka jo syksy.

Mutta miten pihlajanmarjat voivat olla jo näin punaisia?! Alkaa pelottaa, onko meillä täällä kohta neljän vuodenajan sijaan ainainen syksy...

Onneksi aurinko vielä lämmittää ja elokuussahan on monesti tulleet ne parhaat kesäkelit. Mukavaa on myös se, että monet lemppariperennani kukkivat näin loppukesästä ja hyvällä onnella ne jatkavat pitkälle syksyyn. Värimintut ovat yksiä näistä. Viime talvi oli värimintuille vaikea, eikä kukinta ole edellisvuosien tasolla. Saan kuitenkin olla onnellinen siitä, että yksikään ei lopullisesti heittänyt lusikoita nurkkaan.

Kasvatin siemenestä purppuraväriminttua, joka vissiin on yksivuotinen? Toivon, että se jollain ihmeellä talvehtisi tai ainakin tekisi runsaasti siementaimia. Tämä kasvi on meinaan todella viehättävä, kukat ovat kivasti kerroksittain ja väri on hieno. Minun kasveilleni on aina plussaa myös se, että ne pysyvät tukematta pystyssä. 

Hortensiat miellän syksyn lähettiläiksi. Pallohortensiat tosin kukkivat jo heinä-elokuulla, mutta silti. Pidän hortensioiden muhkeista kukinnoista ainakin siihen asti, kunnes sade piiskaa ne retkottamaan maata pitkin. Kannattaisi tukea siis ajoissa. Minä luotan aina liikaa hyvään tuuriin, jos nyt ei sataisikaan ja hah.

Samaisessa penkissä valkoiset kosmokset kukkivat ja kukkivat. Yksinkertainen on kaunista, totta tosiaan.

Loppukesän illoissa on taikaa. Valo on pehmeää luoden puutarhaan valon ja varjon leikkiä. 

Tämmöistä höpinää tällä kertaa, kiitos vierailustasi!