Elokuussa

Taas on vaihdettu sivua kalenterissa. Kesä tuntuu menevän aina hujauksessa ohi, elokuu on jo syksyn eteinen. Kukkasipulikuvastoja on putkahdellut postiluukusta koettelemaan houkutteille altista mielenlaatuani. Tuskinpa sitä ilman tilausta säästytään tänäkään vuonna. Elokuu on vielä kesäkuukausi ja haluaisin pysyä kesässä. Pimenevät illat ja syksyn tuoksu ovat kuitenkin tulleet jo jäädäkseen. Pääskyset parveilivat, joko ne ovat lähdössä?  Kesästä nauttimisella alkaa olla kiire.

Kosmoskukat kukkivat

Kesä on ollut poikkeuksellinen monella tapaa. Elokuukaan ei näy puutarhassa. Yleensä tähän aikaan ovat kukkineet komeasti monet loppukesän perennat, värimintut, hohdekukat ja rantakukat. Nyt nämä ovat vain nupuilla, aurinkoa todella kaivattaisiin. Hieman naurattaa jatkuva uutisointi siitä, miten ensi viikolla helteet viimein saapuvat. Kukahan näihin uutisiin enää uskoo, sillä tavaksi on tullut perua koko juttu viimeistään parin päivän päästä.

Neilikkaruusu, Rosa 'F. J. Grootendorst

 Uusien taimien istuttamiselle tämä kesä on tarjonnut mainiot puitteet. Kasvit ovat varmasti saaneet tarvittavan kosteuden, eikä pakahduttava kuumuus ole nuuduttanut vastaistutettuja taimia. Ruusutarhassa uudet ruusuni ovat kasvaneet ja osa kukkinutkin. Neilikkaruusu  on tehnyt paljon nuppuja, jotka nyt ovat alkaneet aueta suloisessa pinkkeydessään.

Korsikankilkka, Cymbalaria hepaticifolia

Paljon olen hommannut myös perennoja, joihin olenkin hulluna. Tosin nyt olen tosissani alkanut miettimään, että enempää lajeja ei meidän pikkupuutarhaan tarvittaisi. Voisin vain keskittyä lisäämään ja jakamaan jo olemassaolevia. Katsotaan vain, miten tämän hyvän aikomuksen taas käy. Kaikkien ihanuuksen edessä kokee olonsa melko voimattomaksi, jos nyt vielä tämän ja tämän ostaisi...

Tänä kesänä olen viehättynyt kovin kesäharsoista ja nukenkauluksista. Istutin niitä sekä ruukuihin että kukkapenkin reunalle. Kukinta on runsasta ja sievää.

Puutarhan varjoisammalla puolella kasvit rehottavat suurina. Nauhukset ovat selvästi nauttineet kosteista oloista. Monena kesänä ne ovat kärsineet kuivuudesta ja osoittavat sen kyllä nopeasti roikottamalla lehtiään alakuloisesti. Tänä kesänä ei ole tarvinnut synkistellä, vettä on riittänyt.

Kallioimarre, Polypodium vulgare

Varjokasveissa on monta suosikkiani. Saniaisissa on monta hienoa lajia, jotka tuovat puutarhaan metsänhenkeä. Pienikin metsäinen nurkkaus tuo puutarhaan tunnelmaa. Kivet ja sammalet sopivat saniaisten vierelle.

Sinivaleunikot eivät aio kukkia. Kylvin nämä vuosi sitten talvella ja oletin niiden jo kukkivan. Saa nähdä kukkivatko sitten ensi kesänä vai kuolevatko talvella. Kaksivuotistenkaan kanssa ei mennyt ihan putkeen. Monet sormustinkukat ja maariankellot tekivät vain lehtiä, mutta kukinta jäi uupumaan. Ehkäpä kylvin ne liian myöhään viime kesänä, eivätkä ehtineet kasvaa riittävästi ennen talvea.

Virginiantädykeet ovat aika hujoppeja. Olisi kannattanut katkoa ne keväällä, jolloin olisivat jääneet matalammiksi. Suuressa pihassa varmasti menevät näinkin, mutta meidän pienessä pihassa näky on melko koominen.

Ötökkätietämykseni on melko heikolla tolalla, joten ei hajuakaan mikä kärpänen tämä veikkonen on, mutta varsin seurallinen tapaus se oli ainakin. Eräänä päivänä puutarhatöitä tehdessäni tämä öttiäinen seurasi herkeämättä jokaista liikettäni ja seurasi jopa puutarhan toiselle laidalle katsomaan, että mitäs toi eukko nyt aikoo tuhota?

Mahtavaa elokuuta kaikille!