Oman puutarhan onni

Reissuilla on aina mukava käydä, mutta kotiinpaluu ei ole sekään yhtään hassumpaa. Ehkä minusta on tullut puuduttavan tylsä, kun en malttaisi olla pois puutarhastani kauaakaan. Toisaalta pienet poissaolot ovat hyväksi, sillä omaa puutarha osaa katsoa reissujen jälkeen uusin silmin, ainakin hetken. Puutarha näyttää kivalta, silmä ei hakeudukaan heti tarkastelemaan epäkohtia ja vähemmän mairittelevia paikkoja, vaan se huomaa uudet avautuneet nuput ja suloiset kukkijat, jotka ovat vastassa kotiinsaapujaa.

Lilja 'Spring Pink' ja hopeamaruna

 Kuten kaikki varmasti tiedämme puutarhaharrastaja saa kokea sekä epäonnistumisia että onnistumisia. Näitä molempia tarjoaa varsinkin erilaisten kasviyhdistelmien parissa askartelu. Onnistuneimmat yhdistelmäni syntyvät useimmiten puolivahingossa, miten luonnossa kaikki yhdistelmät ovatkin niin onnistuneita? Vaikka kuinka mallaa ja miettii sopivia kasvipareja, ei lopputulos aina ole sitä mitä mielessään on kuvitellut. Kukat eivät ehkä kukikaan samaan aikaan, jolloin värit eivät tue toisiaan, tai toinen kasvi kasvaa toista huomattavasti suuremmaksi ja rehevämmäksi jättäen pienemmän tapauksen auttamatta sivurooliin. Vaikka tässä olen puutarhailua harrastanut jo useita vuosia, niin aina vaan riittää tässä suhteessa haasteita ja oppimista. Ehkäpä parasta olisikin antaa luontoäidin ja sattuman hoitaa koko homma. Tänä kesänä olen ihastunut tähän liljan ja hopeamarunan vahingossa syntyneesen yhdistelmään. Hopea ja haalean pinkki näyttävät yhdessä ihastuttavalta ja kasvien korkeudetkin ovat justiinsa passelit toisiinsa nähden. 

Sama laulu joka vuosi, mutta kesä on ohi käsittämättömän nopeasti. On jotenkin jopa hieman haikeaa, että ollaan jo heinäkuun lopussa. Elokuussa kesä alkaa vääjäämättä väistyä, mutta s-sanaa en halua lausua ääneen vielä. Nyt on kesä, kesä, kesä! 

 Valkoiseen penkkiin olen ollut suhteellisen tyytyväinen. Kosmoskukat pelastavat paljon. Ne jaksavat kukkia sateessa ja auringossa, kunhan muistaa nyppiä kukkineet kukat pois. Sormustinkukat kukkivat nekin pitkään, mutta alkavat olla nyt kukintansa loppusuoralla. Tällä kertaa taidan katkoa kukkavanat pois, sillä pieniä siementaimia on hirmuisesti. Kasvattamani korkeat 'Rocket white'- leijonankidat  ovat alkaneet onneksi kukkia, hieman meinaan pelkäsin ehtivätkö olleenkaan kukkaan.

Ruiskaunokki 'Tom Pouce White'

Kasvatin myös matalaa, valkoista ruiskaunokkia ja toki valkoiseen penkkiin eksyy aina ripaus muuta väriä, nyt sitä tarjoaa perinteisen sininen ruiskaunokki!

Punakärsämö 'Walter Funke'

Kirjosalviaa ja punakärsämöä

Olen alkanut innostua kärsämöistä enemmän ja enemmän. Ne pysyvät hyvin pystyssä, kukkivat kauan, eivätkä ole ötököiden ensisijaista herkkua. Ne näyttävät upeilta koristeheinien joukossa, jotka tosin ovat ilmastossamme monesti aika arkoja, mutta suht varmojakin tapauksia löytyy. Alemassa kuvassa on mielestäni kaunis ja jälleen itsekseen syntynyt yhdistelmä pinkkiä kärsämöä ja itsekseen kylväytynyttä sinistä kirjosalviaa.

'Hagley Hybrid' ei pettänyt tänäkään vuonna. Se on kärhö, joka kukkii ja kasvaa uskomattoman hyvin. Olen aina pitänyt kärhöistä, mutta viime aikoina olen alkanut innostua niistä ihan uudella tavalla. Mihinköhän vielä saisin muutaman kärhön mahdutettua...

Tänään näyttäisi tulevan kuuma ja aurinkoinen heinäkuinen päivä. Ehkäpä innostun kurittamaan rikkaruohoja, jotka nekin valtaavat alaa puutarhurin hetkellisenkin poissaolon aikana, tai ehkäpä istuskelenkin sittenkin kahvikupin äärellä, mikäli vain maltan pitää näppini erossa puutarhatöistä. Mukavaa päivää sinullekin!