Helteistä heinäkuuta

Viimeinkin sain itseäni niskasta kiinni ja päivitän tätä blogianikin. Instagramin helppous on vissiin vienyt mennessään, sillä sitä tulee useammin käytettyä. Joskus tuntuu muka niin ylivoimaiselta siirtää kuvia kamerasta tai etsiä niitä kuvatiedostoista. Noh, valitus sikseen ja asiaan. Kesä on ollut huikea! Kesäloma osui kerrankin sopivaan saumaan sään suhteen. Kasvit meinaavat kärsiä paahteesta, mutta viimeiset kaksi kesää kärvistellessäni kylmyyden ja sateen ankeuttamana, päätin että minä en helteestä enää valita koskaan.

Tässä jutussa ei ole mitään juonta, kunhan pistän kuvaa kuvan perään. Tänä kesänä on kuvamateriaalia tullutkin ja niistä riittää jutun aihetta syksyllekin. Talvivauriot olivat vähäiset, mutta kaikki hohdekukkani häipyivät autuaimmille kukkakedoille, se kyrsii. Hohdekukat ovat lemppareitani ja loppukesän kaunottaria. Sinivaleunikot ne puolestaan jaksavat vuodesta toiseen. Kukkivat kyllä tosi kauan. Ekat kuvat otettu joskus kesäkuun alkupuolella ja edelleen on kukkia ja nuppuja. Kuvuudesta eivät nuukahda, mutta yksittäinen kukka ei toki paahteessa kauaa jaksa sinnitellä. 

 Kellukat ovat olleet suosikkilistani kärkipäässä jo useamman vuoden. Ovat mutkattomia ja kauniita. 'Mai Tai' on erityisen näyttävä. Näiden kukinta on jo auttamatta ohi. Lehdistö pysyy kuitenkin koko kesän siistinä ja jämäkkänä.

 Tänä kesänä pionienkin kukinnasta sai nauttia, eikä tarvinnut surkutella vesisateen runtelemia kukkaparkoja. Minulla ei pioneja ole kuin pari. 'Coral Charm' teki ekaa kertaa kukkia ja olihan se nami. Nuppu oli ihmeen punertava, mutta sittemmin kukka vaihtui persikkaisempaan sävyyn kukan auetessa. 

 Ja sitten sokerina pohjalle vielä yksi ihanuus. Kurjenpolvi 'Summer Skies' on tajuttoman ihana! Nyttemmin kukkia saa tyytyä ihastelemaan vain kuvista, sillä sekään ei enää kuki. Ostin tämän aikanaan Zetaksesta ja hyvin on menetynyt ja kasvanut ihan kunnon pehkoksi.

Taidanpas tästä lähteä tekemään vielä pihakierrosta ja kasteluhommiin. Huomiseksi on kait luvattu ukkosia ja sadetta. Vesi tulee tosi tarpeeseen, mutta tulis silleen kohtuudella ettei riko kaikkia kasveja. 

Leppoisia kesäpäiviä sinulle!

Jippii!

Mikä ihana lämpö meitä onkaan viime päivät hellinyt, se on kesä nyt!  Luonto on suorastaan räjähtänyt vihreyteen ja vehreyteen. Puutarhamyymälöissä käy kuhina, eikä poistua voi tyhjin käsin. Kesäkukkia on tullut jo laitettua, vastoin vanhan kansan neuvoja. Mikäli oikein kylmäksi vielä heittää, niin sitten saa viritellä harsoa ja kantaa kukkia sisään. Mutta eipä mietitä sitä nyt, Suomen säistä ei koskaan tiedä, joten paree elää kuin viimeistä kesäpäivää ja ottaa ilo irti näistä hetkistä.

Uskomatonta tosiaan, miten nopeasti kasvu etenee. Kohta saa leikata jo ruohon ja koivuissa on paikka paikoin jo ihan kunnon lehdet. Puutarhassakin kasvun huomaa. Perennat ovat kaikki jo heränneet, toiset rivakammin kuin toiset. Tällä hetkellä tähtinä puutarhassani loistavat pääasiassa pienet kevätkukkijat ja narsissit.

Monesti olen ostanut helmililjoja kevään ensimmäisiin ruukkuistutuksiin. Puutarhassa ne ovat jatkaneet elämäänsä kukkien vuodesta toiseen.

Narsissitkin kukkivat yleensä helposti vuodesta toiseen. Nämä valkoiset narsissit ovat kauniin keveitä ja sopivat hienosti esimerkiksi sinikirjavien posliinihyasinttien kaveriksi.

Keltaisen ystäville iloa tarjoavat nämä pirteät narsissit. Omaan silmääni keltainen on aina vaan haastava väri, mutta kyllä se näin keväisin menettelee. Toisaalta kukkapenkki, jossa olisi oikein räväkästi keltaista, punaista ja oranssia voisi olla tosi hieno!

Koiranhampaiden keltaisuus on haaleampaa ja helpompi tällaisen värirajoittuneenkin hyväksyä. Kukat ovat aika veikeännäköisiä.

Kaihonkukat kukkivat jälleen runsaasti. Niiden sinisyys on aina yhtä huikeaa. Kaihonkukka tuppaa leviävän vähän joka puolelle pihaa ja sitä joutuu kurittamaan, ettei valtaisi joka paikkaa.

Kaikista väreistä suosikkini juuri nyt on tämä heleä vihreys, joka ympärillä vallitsee. Miten kaunis luonto nyt onkaan.

Taitaa monen suomalaisen ilta vierähtää tänään töllön ääressä, tuleehan sieltä sekä lätkää että euroviisut. Lätkä ei niinkään kiinnosta, mutta euroviisuja ajattelin minäkin katsella. Huomenna onkin sitten vuorossa äitienpäivän viettoa. 

Aurinkoista äitienpäivää ja toukokuun jatkoa kaikille!

Kevätkuulumisia!

Vihdoinkin lumet ovat sulaneet ja kevät on päässyt kunnolla alkamaan! Puutarhassa riittää kaikenlaista askaretta; kuivia lehtiä ja oksia siivottavaksi ja perennan varsia pätkittäväksi. Parasta ajanvietettä juuri nyt on kukkapenkkien tutkailu erityisellä tarkkuudella ja joka kevät on yhtä mukavaa löytää henkiin heränneet kasviystävät. Viime talvi vaikuttaisi olleen kasveille armollinen, sillä pahempia tappiota en ole havainnut.

Aurinkoisia päiviä ja lämpöä voisi olla enemmän, tuttu virsi nykyään. Koleudesta huolimatta puutarhassa kuitenkin jo kukkii ja perennat ovat alulla. Olen innostunut tänä keväänä liljoihin ja minulla onkin sisällä vaikuttava maitopurkkirivistö erilaisia liljoja esikasvatuksessa. Kunhan vielä hieman lämpenee, isken liljat maahan.

Jossain kohtaa meinasin heittää toivoni koko kevään suhteen, kun ei meinannut tapahtua mitään. Äkkiä ne lumet sitten onneksi lähtivät, vaikka muuta pelkäsin. Silti on vaikea tajuta, että kohta on jo toukokuu.

Krookuksia kukkii vähän siellä sun täällä. Krookukset ovat kevään luottokasveja. Kukkivat varmasti ja leviävät mukavasti ilman mitään hoitoa.

Krookusten lisäksi puutarhassa kukkii erilaisia kevättähtiä. Tämä vaaleanpunertava isokevättähti on suosikkini. Sekin on krookusten tapaan hyvin leviävää sorttia. Metsässä kukkivat samaan aikaan sekä sini- että valkovuokot kuin leskenlehdetkin. Omaan pihaan on toki täytynyt jo hankkia kasapäin orvokkeja. 

Mukavaa vappua ja kevättä kaikille puutarhanystäville!

Varjo- ja marhanliljat

Monille tuttujen tarha- ja värililjojen näyttävyyttä tuskin kukaan voi kiistää. Varjoliljat puolestaan eivät ole kukinnaltaan yhtä mahtipontisia, mutta erittäin viehättäviähän nämä ovat. Kukat ovat kuin laskuvarjoja ja niiden täpläkuvioita on hauska tutkia. Miinuksena on liljojen hidas leviäminen ja sipulien kallis hinta.  Varjoliljat lisääntyvät siemenistä, mutta muistan lukeneeni, että siementaimet kukkivat 4 tai 5 vuoden kuluttua. Kuka semmoista aikaa jaksaa odotella?! Jotkut ahkerat lisäävät liljojaan sivusipuleista ja sipulisuomuistakin, mutta en ole näihin hommiin ollenkaan perehtynyt. Kuulostaa ihan liian monimutkaiselta.

Tilasin joskus Kauppilasta marhanliljan sipuleita. Ne eivät kukkineet heti, vissiin pari vuotta siihen ainakin meni. Osa heitti veivinsäkin jo ensimmäisenä talvena, mutta muutama sitkeä lilja jäi henkiin. Marhanliljojen kohdalla siementaimista ei vissiin saa emokasvin näköisiä yksilöitä, vai muistankohan ihan väärin... Marhanliljat ovat siis varjoliljan ja täpläliljan risteymiä.

Olen aikanaan ollut tolkuttoman huono ottamaan ylös mitään lajikkeiden nimiä, joten eipä ole näistä tietoa mitä ovat. Se hieman harmittaa, ja sittemmin olen pyrkinyt tsemppamaan asiassa ja olen aika hyvin kartalla siitä, minkänimisiä kasveja pihallani kasvaa. En tosiaankaan enää luota siihen, että kyllähän sitä nyt kukkansa muistaa, ei tosiaankaan muista! Talven aikana pääkoppa tyhjenee niin tehokkaasti, että keväällä on aina ihan yhtä yllättävää löytää puutarhastaan "uusia" kasveja.

Nämä liljat hukkuvat helposti taustaansa, joten kasvikavereiden miettimiseen kannattaa panostaa. Punertavalehtinen syyskimikki sopii ihan kivasti tämän marhanliljan kaveriksi sekä suurien lehtiensä että värinsä puolesta.

Valkoisesta varjoliljastahan tämä innostus lähti. Se oli aikanaan pakko saada ja onhan se tolkuttoman kaunis. Puhtaan valkoiset kukat näyttävät satumaisilta "leijuessaan" puutarhan hämärässä nurkkauksessa. Tämä takia voisi ehkä kaivaa kuvettaan ja hommata pari sipulia lisää.

Kesän muistoja

Eipä ollut viime kesä puutarhurin unelma säiden puolesta. Mieleen jäi sateet ja kylmyys ja kylmyys ja sateet. Eihän sitä saisi pienestä lannistua, mutta kyllä jossain vaiheessa rupesi niin lujaa ärsyttämään, että heitin puutarhahanskat nurkkaan. Kuviakin tuli otettua tosi vähän. Noita kuvia näin talven keskellä katsellessani, tajusin kuitenkin että on se kesä silti vaan hienoa aikaa, vaikka ei säät aina kohdallaan olisikaan. On kukkia, vehreä luonto ja valoa! Iloiten olenkin ottanut vastaan jokaiseen päivään lisääntyvät valoisat minuutit. Kohta on taas kevät ja uusien unelmien aika.

Kärhöjä on kiva kuvata, kun ovat niin kuvauksellisia. Uskollinen kärhöni 'Hagley Hybrid' kukkii aina runsaasti ja kauan. Sen kukat eivät sateistakaan piittaa.

Aurinkokin on todistettavasti joskus paistanut!

Hopeamaruuna on ihan viehko tapaus värinsä puolesta. Sopii kivasti kaveriksi monelle kasville. Tuppaa vaan leviämään melko tehokkaasti, joten kurittaa sitä pitää. Yleensä se pysyy myös tukevasti pystyssä, mutta viime kesänä jouduin sitäkin tukemaan sateista johtuen.

Liljoja taidan laittaa keväällä lisää. Ne sentään lähtökohtaisesti kukkivat hyvin ja pysyvät pystyssä. Vaikka tykkään tehdä puutarhassa kokeiluja ja haalia vähän erikoisempiakin kasveja, on hyvä että penkeissä on joitakin peruskasveja, jotka kukoistavat aina.

'Spring Pink'

Siemenkylvöjen osalta ei viime kesä ollut menestystarina. En kylvänyt kuin koristetupakoita ja leijonankitoja. Molemmat kyllä kukkivat, mutta meni pitkälle loppukesään. Onneksi penkeissä on näitä itsekseen kylväytyjiä, kuten tämä maariankello.

Sormustinkukat kuuluvat niihin peruskasveihin, jotka kukkivat aina. Ne taisivat viihtyä kesän kosteudessa, kun kasvoivat ihan kunnon mittoihin.

Ruusuthan eivät tunnetusti sateista pidä ja se tuli nähtyä. Kukat ja nuput ruskettuivat ja kameran kanssa sai olla nopea, jos halusi edes muutaman kunnon kuvan. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!