Sekavaa ja liikaa, itsekriittisyys nostaa päätään

Sateen tauotessa yritän ehtiä pihalle ja saada tehdyksi jotain järkevää. Ikinä ei tiedä, milloin seuraava kuuro iskee niskaan, joten parasta olla nopea toimissaan. Rankkasateet eivät säästelleet kasveja, joita olen epätoivoisesti yrittänyt ravistella kuivaksi ja tukea. Ikävää vain, että vesipisaroiden mukana karisee myös terälehdet. Kotiloille olen sateen jälkeen heitellyt ferramolia maisteltavaksi. Ihmettelen, missä ne luuraavat. Suunnittelevat tietenkin jotain joukkohyökkäystä, koska en todellakaan usko, että niitä ei olisi!

Ihanainen juhannusruusu ei jaksa kantaa sekä kukkien että veden painoa

 Alan olla myös siinä kummassa vaiheessa, jossa tekee mieli repiä ylös puolet kasveista, joita pihaansa on istuttanut. Sateen ja tuulen myötä villiintynyt vaikutelma on jo vähän liiankin villi ja tekisi mieli mennä saksimaan sieltä ja kaivamaan tuolta... Suomen kaunein piha tuomareiden mielestä pihassamme olisikin varmasti kaikkea "vähän liikaa".

Onko tässä vähän jo liikaa??

Tiukat muotopuutarhat ja liian hallittu fiilis ei ole kuitenkaan juttuni, vaikka semmoisiakin puutarhoja toki ihailen. Minulla ei olisi ikinä mielenmalttiakaan moiseen, siksi tyyli on rönsyilevä ja itsekriittisinä hetkinä sekava. Olen ottanut vakavaksi tavoitteeksi luoda puutarhan, jossa on hirveästi kaikkea ilman, että se näyttää siltä. Taitaa olla kova tavoite, heh. 

Kasveilla on taipumus kasvaa toistensa sekaan. Onko se sitten mukavaa vai sekavaa riippuu päivästä.

Puutarhani on kukkatarha, mutta pyrin jonkinlaiseen tasapainoon lehtikasvien ja heinien avulla, joista pidänkin hyvin paljon. Erilaisten lehtimuotojen yhdisteleminen on hauskaa ja rauhoittaa ilmettä. Se on tietysti niin hauskaa, että kasveja tulee ängettyä liian paljon samoihin penkkeihin, jolloin ollaankin helposti taas siellä sekavassa, huoh.

Tietyt lajit kasvavat todella suuriksi, kuten tämä kilpiangervo. Se on aivan ihana muhkeine sateenvarjon lailla mollotavine lehtineen. Ikävää vain, että se alkaa vallata alaa penkistä liikaa. Silloin meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko penkkien laajennus tai kasvin harvennus. Vielä on ollut tilaa harrastaa ensimmäistä. Kauheaa ajatella aikaa, kun tilaa ei ole laajentaa. Mitäs sitten tehdään?

Tämä kuunliljakin on innokas kaveri kasvamaan

En tiedä, mikä rauhan kaipuu iski, mutta olen myös saanut aikaiseksi perustaa (lähes) valkoisen kukkapenkin. Ajatus siitä, että istutuksessa on vain valkoisia kukkia on ollut aina hurmaava. Huomaan vain toisinani lipsuvani suunnitelmasta ja pistän vain mausteeksi jotain muuta väriä. Toistaiseksi olen pysynyt melko tiukkana, mutta pari värivirheellistä on jo joukkoon eksynyt!

Kuten tuo keltainen leijonankita. Olin ostavinani vain valkoisia, mutta yksi keltainen on ujuttautunut mukaan. Näinhän juuri usein käy puutarhahommissa, ei mene niin kuin haaveillaan ja vaikka kävisikin, niin täytyyhän sitä vähän olla kriittinen itselleen. Turhaa, niin turhaa. Päätän iloita sekavasta ja liiallisesta tyylistäni, nih!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja muistakaa sunnuntaina avoimet puutarhat! Ihanaa päästä ihastelemaan toisten puutarhoja ja jospas se aurinkokin paistaisi kerrankin sopivasti.