Täysin älytöntä!

 Olen hyvä olemaan älytön, siksipä onkin kiva vastata Pelaguun haasteeseen. Joulu tosin jo meni, mutta mitäs pienistä. Tai kyllähän joulunaika kait loppiaiseen voisi jatkua, mutta minä kun jo elän kevättä, niin joulu tosiaan meni. Hieman tosin tuo lumisade ja rapsakka pakkanen yhdistettynä hyytävään viimaan häiritsee keväisen tunnelman ylläpitämistä. 
 

.


"Älyttömät joululahjat" - haasteessa on siis tarkoituksena keksiä kolme joululahjatoivetta, jotka olisi ihana saada, mutta joita ei järjen nimessä tule saamaan. Päässäni kuhisee kymmeniä ideoita, varsinkin puutarhaan liittyen. Löysin kuitenkin kolme varsin erityistä toivetta, joita en todellakaan tule koskaan saamaan, mutta hauskoja ne olisivat!

Ensinnäkin toivoisin aikakoneen. Semmoisen, jolla pääsisi kätevästi paikasta toiseen ja myös tietenkin takaisin. Olisi niin nastaa matkustella ajasta toiseen, nähdä ja kokea kaikkia historian tapahtumia. En kyllä pidä edes lentokoneella matkustamisesta, joten aikakoneen kanssa voisi tulla jännät paikat. Ehkä sen kestäisi kuitenkin. Kunhan kone kestäisi, eikä menisi rikki kesken reissun.

Beatlesia kävisin ehdottomasti moikkaamassa!

 


Moni tähän haasteeseen vastannut oli toivonut lottovoittoa. Raha kyllä kelpaisi minullekin, mutta ajattelin olla astetta älyttömämpi ja pohdin kuulkaas aika kauan, että ottaisinko rahapuun vai kultamunia munivan hanhen. Enkä osannut päättää! Molemmissa on huomattavia riskejä. Ne voivat kupsahtaa tai sitten joku voisi ne varastaa. Kumman sinä ottaisit?

Ja viimeiseksi toivoisin tietenkin kyvyn keskustella eläinten kanssa yhteisellä kielellä. Tätä toivoin jo lapsena. Olisi niin hienoa rupatella koirien ja kissojen kanssa. Lehtokotiloillekin olisi muutama sana sanottavana. Olen täysin varma, että eläimillä olisi paljon järkevää sanottavaa meille ihmisille!

Juttukaveri. Äitini koira Santtu.

 
 

Toiveissa valkoinen kukkapenkki

 Toivottavasti joulunne sujui mukavasti. Itse olen viettänyt pientä blogilomaa ja keskittynyt lähinnä syömiseen ja löhöilyyn. Joulun aikoihin oli lähes keväinen ilma ja nyt kun pakkaset sitten saapuivat, ei voisi vähempää kiinnostaa! Nythän puutarhahörhön mieli on jo kääntynyt vääjäämättä keväthössötyksiin. Suloisia kevätesikoitakin näin jo myynnissä ja siemenkuvastoja alkaa putkahdella postiluukusta. Tästä se ralli taas pikkuhiljaa alkaa.

Vielä yksi jouluinen kuva, kun sopii teemaan. Valkoinen kerrottu amaryllis on niin kaunis.

Olen haaveillut jo jonkin aikaa omasta pienestä kuutamopenkistä, johon istuttaisin vain ja ainoastaan valkoisia kukkijoita. Ehkäpä innoittajana on vahvimmin toiminut Sissinghurstin valkoinen puutarha, joka kuvissa näyttää aina niin tajuttoman upealta. Vain valkoisia kukkia, vihreitä ja hopeisia lehtiä pursuava kukkapenkki on ajatuksena kiehtova ja niin kaunis, että henkeä salpaa.

Sissinghurstin valkoista puutarhaa. Kuva netistä.

Viime kesänä sitten viimein ryhdyin tuumasta toimeen ja pieni valkoinen kukkapenkki on täten alkuun saatettu. Joitakin kasveja olen jo saanut istutettua ja esittelen tässä jutussa osan niistä. Koska puutarhani on pieni, ei tänne mitään Sissinghursteja rakenneta (enkä kyllä osaisikaan, ei sen puoleen), mutta oman pienen penkkini päätin kuitenkin perustaa.

Luppiokin löysi tiensä valkoiseen penkkiin

 Sen kummemmin suunnittelematta vaan lapiohommiin ja tadaa, kukkapenkin pohja oli valmis. Paras juttu tässä on se, että vielä on mahdollisuus tulevaisuudessa hieman laajentaa!

Valkoisissa kukissa olisikin vara valita, niin paljon kaikkia ihanuuksia on tarjolla. Vaikeaa onkin jättää niin moni hieno kasvi rannalle. Penkkini koostuu lähinnä perennoista, mutta sen laitamilla kasvaa myös valkoinen pallohortensia ja toisessa reunassa penkkiä majailee tapaninsyreeni, joka ei ole kukiltaan yhtään valkoinen vaan punertava. Puu oli istutettu paikoilleen jo ennen ajatusta, että siihen kaivetaan kukkapenkki, joten se sai jäädä niille sijoilleen. Ihan niin ehdoton en valkoisen värin kanssa jaksa olla.

 Itseasiassa en ollut viime kesänä värikoodin kanssa yhtään tiukkana, sillä nämäkin valkoiset leijonankidat saivat pitää joukkoonsa eksyneen keltaisen toverin remmissä mukana. Lisäksi penkki loisti loppukesällä pioniunikoiden myötä kaikissa mahdollisissa väreissä (mutta, miten kauniita ne olivatkaan). Hommasin nääs aimo kasan unikoiden siemeniä, sitten en lopulta keksinytkään niille paikkaa ja viskoin ne valkoiseen penkkiin. Kaukana oli taas järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus... Pieni hinku näihin valkoisiin leijonankitoihin jäi, vaikka ne totta puhuen olivat sateissa tosi surkeannäköisiä, mutta olen saanut päähäni ajatella, että ensi kesä olisi kaunis ja aurinkoinen. Niinhän ne aina :)

Reunuskasvina penkissä oli tätä matalaa vaaleaa kosmoskukkaa, jonka kukissa on enempi tai vähempi punerrustakin mukana. Kosmoskukat sentään menestyivät ihmeen hyvin ja niitä tekisikin jälleen mieli kasvattaa siemenestä, koska niiden kanssa yleensä aina onnistuu. 

Nukenkaulus-Brachyscome iberidifolia

Käypä reunuskasvi voisi olla myös tämä nukenkaulus, jota kasvatan usein ruukuissa lisukekasvina. Kasvin hyytymätön kukinta ihastuttaa varmasti, kunhan muistaa huolehtia veden ja ravinteiden saannista.

Tuoksumiekkalilja-Gladiolus callianthus

Tuoksumiekkaliljat pääsivät vauhtiin vasta elokuun lopulla ja sekin esikasvatuksen ansiosta. Luulen, että jos en olisi ollut hätäiseen tapaani ajoissa liikkeellä, nämä eivät olisi kukkineet ollenkaan. Tuoksumiekkaliljat kannattaakin ehdottomasti esikasvattaa, jotta kukinnasta pääsee varmasti nauttimaan.

Tarhaväriminttu-Monarda 'Schneewittchen'

Tutun värimintun valkoinen versio on kovasti mieleeni. Onkohan yhtä ärhäkkä leviämään kuin eriväriset toverinsa? No, sittenhän saa jakotaimia muihin penkkeihin värikirjoa tasoittamaan.

Kelpaa perhosillekin!

Lehtosinilatva-Polemonium caeruleum 'Alba'

Valkoinen lehtosinilatva on myös aivan hurmaava kasvi. Siinä on myös upea tuoksu. Tämän kasvin siirsin varjoisasta penkistä valkoiseen penkkiin, toivottavasti se alkaa siellä kukoistaa paremmin valo-olosuhteiden kohennuttua. Kasvi on siitäkin kiva, että sen kauniit lehtiruusukkeet puskevat ylös maasta jo varhain keväällä ja kukintakin on aikainen.

  Olen sangen innostunut myös erilaisista monivuotisista orvokeista, joista perhosorvokki löysi kodin valkoisesta penkistäni. Se kasvoi jo ensimmäisenä kesänään mukaviin mittoihin.

Perhosorvokki-Viola sororia 'Albiflora'

Nyt vaan toivon, että istutukseni selviävät tästä kummallisesta talvesta kunnialla. Hieman huolettaa, miten kaikille liljojen juurakoille ja sipulikasveille käy, kun on ollut näin märkää ja sitten tuli nämä pakkaset päälle. Valkoiseen penkkiin istutin paljon valkoisia sipulikukkia, kuten tulpaaneita, narsisseja, krookuksia, hyasinttejä, scilloja ja laukkoja. Ja valkoisia liljoja. Perään heittelin aimo kasan valkosipulin kynsiä, josko niiden haju hieman lieventäisi myyrien syömishaluja. 

Ehkäpä joitakin tämäntyyppisiä valkoisia sipulikasveja nousee keväällä valkoisesta penkistä, nähtäväksi jää.

Bloggeri on taas ihmeellisellä päällä ja tämän postauksen tekeminen pisti hermot koetukselle. Kuvia häviää ja teksti pomppii miten sattuu ja minne sattuu. Onkohan taas päivitetty jotain vai mikä ihme riivaa? Parempi lopettaa läpätys tähän, kun on vielä joitakin kuvia ja tekstiä tallessa. Täytyy jatkaa joskus samasta aiheesta lisää.

 Oikein mukavaa uutta vuotta 2016 kaikille!!

Joulua kohti

Niin se joulu tulla jollottaa, vaikka ulkona on lähes yhtä lämmin kuin juhannuksena. Kummallista! En ole mikään suuri talvifani, mutta jouluna saisi olla lunta. Pohjolassa kasvaneena lumi ja joulu kuuluvat yhteen, eikä vesisateessa oikein tavoita hanget korkeat nietokset-fiilistä. Noh, eihän joulua kuitenkaan ulkona vietetä, joten joulun tunnelmaa voi tavoitella onneksi muutenkin kuin postikorttimaisemin.

Lehtikuusen oksat ovat viehättäviä koristeita. Suihkautin pienen ripauksen tekolunta pintaan.

Eilen illalla kävimme kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Hienoa, miten paljon väkeä oli lähtenyt liikkeelle. Kirkko oli ihan täysi. Jouluun kuuluu mielestäni oleellisena osana hiljentyminen ja rauhoittuminen. Kirkossa se onnistuu aina. Iloitsen myös pienestä lomasta, joka jouluna koittaa. Marraskuussa oli vielä ihmeesti virtaa, mutta nyt lepotauko on enemmänkin kuin tarpeen.

Arjen realiteetti on kuitenkin kaksi "hepulikärpäsen" puremaa lasta, jotka eivät pysy housuissaan. Joulun sanotaan olevan lasten juhla ja sen kyllä huomaa kuplivana jännityksenä, joka lapset on vallannut. Jouluiset koristeet ja puuhastelut helpottavat vähän odotuksen tuskaa.

Joulukuusikin on jo paikoillaan! Olen tässä hieman tympeä mutsi, sillä määräsin, miten ja minkälaisia palloja kuuseen ripustellaan. Kuusen koristelu ja koristeiden hommaaminen on näet suurta iloani. Kuusenkoristeita onkin siunaantunut niin paljon, että niillä voisi valehtelematta koristaa kevyesti ainakin kolme kuusta täyteen. Tänä vuonna halusin hillittyä värimaailmaa kaikessa koristelussa. Kuusi on muuten tuoksunut yllättävän paljon, kai niissä on sitten eroja sen suhteen, sillä muina vuosina en ole näin vahvaa tuoksua huomannut.

Joulussa on ihanaa tietenkin myös kukat. Tänä vuonna ihastuin näihin ei-niin-perinteisiin joulutähtiin. Mukava saada hieman vaihtelua tutun punaisen ja valkoisen rinnalle.

Mukavan kirjavat "kukat"

Koko vuoden kestänyt vaaleanpunaisten kukkien ihailu ei jättänyt rauhaan jouluksikaan. Tätä pinkkiä joulutähteä piti hieman metsästää, mutta on se söpö!

Rauhallista joulun aikaa kaikille bloggareille ja lukijoilleni!  

Joulun jälkeen alkaakin sitten kevät! Siemenkuvastoja olen jo hieman vilkuillut "sillä silmällä". Taidan lähteä tästä pihakierrokselle katsomaan, onko piippoja näkyvissä.

Tähtiputkien taikaa

Viime kesän hurahduksieni esittely jatkuu. Nyt estradilla tuikkivat isotähtiputket, jotka näyttivät viime kesänä parhaat puolensa minunkin puutarhassani. Olen usein katsellut niin ihaillen kuvia englantilaisista istutuksista, joissa tähtiputket huojuvat suurina massoina koristeheinien kanssa. Taika piilee varmaankin siinä, että yhtä kasvia on tajuttu istuttaa paljon ja lajeja on vähän. Moiseen kurinalaisuuteen minä en kykene koskaan, joten ihailen jatkossakin moisia näkymiä lehdistä ja keskityn iloitsemaan omista monen lajin sekapenkeistäni.

Tähdet kuuluvat jouluun, niin miksei sitten tähtiputketkin!?

Tässä vaiheessa vuotta kasvien nimet ovat poispyyhkiytyneet mielestä, joten en lähde edes arvailemaan, mitä lajikkeita kuvissa on. Eikä sillä ole loppujen lopuksi isotähtiputkien kanssa niin väliä, aika samannäköisiähän ne ovat kaikki.

Kukinnan alussa kasvi voi vaikuttaa aika vaatimattomalta. Katselinkin kesäkuun kylmyydessä tätä tummanpunaista isotähtiputkea aatellen, että mitähän kaikkea sitä on taas pitänyt haalia. Eihän nämä ole mistään kotoisin. Kukatkin tämmöisiä outoja suppuja. Onneksi oli kuitenkin kärsivällisyyttä odottaa tovi.

Sillä, kun kukka aukeaa se on todella viehättävä. Melkein vastustamattoman sievä, eikös? Ja kukinto kestää viikkoja, semmoista ahkeraa kukkimista arvostan aina!

Tämä vaaleanpunainen kasvoi suhteellisen korkeaksi.

Meikäläisen puutarhafilosofiaa parhaimmillaan (pahimmillaan)-Sekaisin sitä sun tätä. Tähtiputkiakin löytyy jostain, kun on tarkkana!

Isotähtiputket eivät ole vielä puutarhassani juurikaan levinneet. Joku voisi louskaista, että eihän ne voi, kun kasvien paikkoja vaihdellaan jatkuvasti. Muutamia pieniä siementaimia kuitenkin löysin, toivoa siis on! Mikähän siinäkin muuten on, että niiden kasvien joiden soisi leviävän eivät sitä tee kirveelläkään. Sitten ne kasvit, joista haluaa eroon, leviävät niin perkuleesti. Jollakin puutarhakeijulla on selvästi aika kiero huumorintaju...

Isotähtiputket ovat näitä tapauksia, jota tulevat mielestäni edukseen kasvaessaan ryhmässä. Yksittäinen kasvi ei välttämättä oikein kesää tee, mutta jo muutamallakin kasvilla saa näin runsaan kukinnan.

Enkös olekin kaunis?

Viikot menevät nyt hurjaa kyytiä ja joulu yllättää taas tänäkin vuonna. Juuri mitään en ole sen suhteen ehtinyt vielä tehdä, jouluviikolla sitten höösätään urakalla. Taas.

Mukavaa viikonloppua!

Unia ja askarteluja

Näin viime yönä hassua unta. Ehkäpä unen laukaisijana toimi  Betweenin ja Pelaguun mainiot bloggaamista koskevat pohdinnat. Itsekin olen tätä blogin pitoa alkanut miettimään tarkemmin luettuani muutamien bloggareiden pähkäilyistä bloginsa suhteen. Käykö tässä väistämättä jossain vaiheessa niin, että kepeä harrastus alkaa ahdistaa ja aiheuttaa paineita? Lukijamääriä alkaakin tuijottaa ihan eri tavalla, kun on nähnyt blogin eteen vaivaa ja kuluttanut siihen paljon aikaa. Alkaa tuntua, ettei riitä eikä kelpaa? Vielä ei siltä tunnu, mutta bloggamista ei ole takanakaan kuin vasta vajaa vuosi. 

No, mutta sitten siihen uneen. Siinä pidin blogitapaamista ja paikalla oli paaaljon teitä kanssabloggareita. Äitini oli myös unessa ja keitteli meille piimävelliä hah!! (Jota ei todellakaan meillä ole ikinä edes syöty). Oli harmaa syyspäivä ja muistan pähkäilleeni, että mitä ihmettä me tuolla pihalla katselemme. Ei puutarhassani kuki edes mitään! Kuitenkin, kun ulos astuimme, siellä olikin kevät ja tulppaanit kukkivat joka puolella. Olipas siinä uni. Meillä oli kovin hauskaa, kun ihastelimme kukkia! =)

 En ole mikään askartelija tai kädentaituri, mutta välillä luovuus kaipaa päästä ulos myös minun käsieni kautta. Ihastelen aina muiden upeita väkerryksiä, miten jotkut jaksavat ja osaavat! Minä olen enemmänkin hätäinen kuin viitseliäs, joten pääasia taitaa olla, että saa työn tehtyä valmiiksi mahdollisimman nopeasti! Juuri kummastelin, kun löysin pinon yksittäisiä villasukkia. Näköjään tykkään neuloa vain toisen sukan ja jättää toisen tekemättä. =)

Tein palloja sammaleesta ja jäkälästä. Ajatuksena on laittaa nämä ulos puihin roikkumaan, kunhan viitsin ja ehdin mennä ulos. Harmaus ja märkyys ei jättänyt väliin tänäkään vuonna, vaikka niin jo ehdin hieman luulla. Vielä tekisi mieli tehdä semmoinen oikein iso sammalpallo ja kiepauttaa siihen valot ympärille, voisi olla hauska. Puutarhan tintit tosin tykkäävät kovasti nyppiä sammaleita irti, joten hieman pelkään, että näistä tuleekin lintujen leikkikalut eikä puutarhani koristeet. 

Tehtiin tyttären kanssa Fimo-massasta joulukoristeita. Kuva on ihan pinkki, koska taustalla loimottaa kasvivalo (pelargoniaa yritän talvettaa, hyvässä hapessa ainakin vielä on). Tämä onkin kivaa puuhaa lasten kanssa, koska on niin helppoa. Massasta vaan kuvioita irti piparimuoteilla. Reiät tehtiin pillillä. Kuviota voi tehdä oman mielikuvituksensa mukaan, minä käytin kastehelmituikkua, jostain blogista sen idean bongasin.

Muutaman värjäsin kultaspraylla ja iskin vanhaan kranssiin, koska tänä jouluna kaipaan kullanhohdetta. Nämä ovat kivoja myös pakettikortteina lahjojen päällä. 

Ehkä ne ovat kauneimmillaan kuitenkin ihan vaan valkoisina. Pistän näihin vielä jotkut narut ja sitten niitä voikin ripustaa vaikka kuuseen. Reunat voisi hioa, jos haluaa siistimmän jäljen. Minulle se ei ole niin justiinsa, joten jätin näin.

Jossain törmäsin tämmöisiin vessapaperirullasta tehtyihin koristeisiin ja innostuin ajatuksesta. Eli vessapaperirullasta vaan leikellään suikareita ja liimaillaan. Minulla ei ollu edes mitään maalia, joten vetelin kimalleliimaa pintaa ja löysin kaapista muutamia sopivia helmiä kylkeen. Pätkä siimaa ja ikkunaan roikkumaan, ihan nättejä. Ainakaan, jos ei liian läheltä tuijottele.

Rakensin lasimaljaan pesän pienelle pinkille tulilatvalle. Pohjalle hieman sammalta ja kaveriksi pari mustikanvarpua ja katajanoksaa.

Ensimmäinen tonttutyttökin on jo herännyt ja toivottaa teille kaikille oikein hyvää viikonloppua ja toista adventtia!