Kesän 2015 hankintoja-kurjenpolvet

Voi, miten kurjenpolvet saavatkin polveni notkumaan! Kun puutarhaharrastukseni ei ollut vielä näin vakavaa, hommasin joitakin kurjenpolvia lähinnä maanpeitekasveiksi ja täytekasveiksi muiden kasvien lomaan. Sittemmin olen saanut huomata, miten upeita erilaisia kurjenpolvia onkaan jalostettu. Eihän siinä sitten mikään auttanut, vaan pakko oli niihinkin hurahtaa ja alkaa keräillä näitä ihanuuksia ihan täysillä. Tänä vuonna löytyi jälleen muutamia kivoja tapauksia, jotka saavat nyt pääroolin tässä postauksessa. 

Idänkurjepolvi-Geranium himalayense 'Plenum'

Kurjenpolvissakin kiehtoo niiden monimuotoisuus. On kerrottua, matalaa, korkeaa ja väreissäkin löytyy. Kurjenpolvien liuskoittunut lehdistä on myös kaunis, joillakin se on tumma ja jotkut loistavat syksyisin upeassa ruskassa. Monilla lajikkeilla kukinta-aika on aika lyhyt, vaikka pitkäänkin kukkivia löytyy. Kurjenpolvien kukintaa saa puutarhaansa kuitenkin koko kesäksi, kun hommaa erilaisia lajikkeita. Osa kukkii näet alkukesästä ja joidenkin paras kukinta ajoittuu taas myöhemmäksi. Moni innostuu vielä kukkimaan hieman uudestaankin syksyllä. 

Clarkinkurjenpolvi-Geranium clarkei 'Kaschmir white'

Olen etsinyt sopivaa valkoista kurjenpolvea valkoiseen penkkiini. Clarkinkurjenpolvi näyttää sinne sopivan. Valkoisissa kukissa on vaan sitä jotain! Ensimmäisenä kesänään tämä kurjenpolvi kukki pitkään ja kasvoi korkeuttakin sen verran, että ei jäänyt muiden kasvien jalkoihin. Onko vinkata muita täysin valkoisia korkeahkoja kurjenpolvia?? Valkoista verikurjenpolvea jo löytyy.

Jalokurjenpolvi Geranium 'Dilys'

Mutta kyllä hempeät vaaleanpunaisetkin ovat kauniita, eikös? Ainakin ne sopivat ruusutarhani romanttiseen tunnelmaan. Sinne hommasinkin tänä kesänä muutamia matalia lajikkeita. Neidonkurjenpolvea minulla on jo vanhastaan ja se on todella kaunis kasvi. Tämä uusi hankinta kulki nimellä 'Dilys' muistuttaa neidonkurjenpolvea suuresti, mutta kaipa niissä sitten jotain eroa on? Zetas-taimitarhalta ostin myös purppuran lajikkeen 'Ankum's Pride', joka kukki tosi nätin kukin. En vain käsitä, että enkö ole sitä ollenkaan kuvannut vai missä jemmassa kuvat luuraavat?

'Ankum's Pride' kasvaa myös ruusutarhassa, mutta tässä ainoa kuva, joka löytyi, hah!

Tuntematon sininen

Kurjenpolvissa on myös kauniita sinisiä sävyjä. Tämä herkän sinertävä kurjenpolvi ilmestyi tänä kesänä pensasryhmääni, jossa kasvaa tuoksukurjenpolvea. Ei mitään hajua, mikä tämä on. En edes muista tätä istuttaneeni. Kaunis se on kuitenkin!

Tässä kuvassa näkyy, että aina ei nämä puutarhahommelit mene ihan niin kuin suunnittelee. Valkoiset verikurjenpolvet kasvavat etualalla ja ne sopivat paikkaan hyvin. Tuo lila kurjenpolvi taas on paikkaan liian suuri, eikä se ollut sitä mitä sen piti olla, joten saikin jo siirron toiseen penkkiin. Senkin piti olla neidonkurjenpolvi, mutta ei siitä sitä tullut.

Kyläkurjenpolvi-Geranium pratense 'Summer skies'

'Summer skies' tekee pienehköt kerratut kukat, joissa on erikoinen väritys. Toivottavasti jo ensi kesänä se innostuu kunnolla kukkimaan. Tämä lajike kukkii jo kesäkuussa. Jostain muuten luin, että tämä tapaus on varsin altis härmälle, voi ei!

Tämä kurjenpolvi voisi olla 'Elke'.  Lidlin juurakoista kasvatettu, joten ei täyttä varmuutta siitäkään. Kovasti tykästyin kuitenkin se kukkaan, joka urhoollisesti säilyi kesän kylmyydessä ja sateissa.

Harmaakurjenpolvi-Geranium cinereum 'Ballerina'

Harmaakurjenpolvi 'Ballerina' on jo vanha hankinta puutarhassani, mutta tänä kesänä se intoutui kukkimaan pitkään ja leviämäänkin kunnolla. Tämä viihtyy auringossa, monet kurjenpolvethan pitävät enempi puolivarjosta. Mainio kasvi kukkapenkin reunaan.

Sitten vielä osoitus puutarhurin muuttuvasta mielestä! Aikanaan olen lempannut tämän tarhakurjenpolven rytöpenkkiini. Sinne päätyvät kaikki kasvit, joihin kyllästyn tai ne onnettomat, jotka eivät sovi sen hetkisiin suunnitelmiini. Kurjenpolvi päätti kuitenkin näyttää, että mikä se on kukkiaan. Sitä pitkin käydä usein ihastelemassa, niin kauniisti se kukoisti rytöpenkissä. Hieman kutkuttelisikin tarttua nöyränä lapioon ja siirtää arvon kurjenpolvi takaisin paremmille paikoille...

Eikä muuten väheksyä kannata yhtään näitä luonnon omia kurjenpolviakaan. Niitä on ilokseni levinnyt puutarhamme laitamille, jossa myös vuokkojen, lemmikkien ja mesiangervojen kukinta alkaa olla jo aika runsasta.

Vielä jäi monta ihanaa kurjenpolvea hankittavaksi tuleville vuosille. Mikä on sinun suosikkisi?

Äitini puutarha kukkii ja kukoistaa!

Saattaapi olla, että puutarhahulluuskin on geeneissä piilevä ominaisuus, sillä suvussamme näitä innostuneita on ollut jo ainakin kolmessa sukupolvessa. Äitini innostus puutarhanhoitoon on ainakin yhtä suurta kuin omani. Aina löytyy siis juttuseuraa, joka ei kyllästy jaarittelemaan kasveista. Äitini pieni puutarha on oikea paratiisi, josta löytyy aina tutkittavaa ja ihasteltavaa, joten sitä on ehdottomasti esiteltävä hieman teillekin!
 

Värien harmoniaa vesiaiheen ympärillä tarjoavat erilaiset heinät, jaloangervot ja siankärsämöt

Tästä puutarhasta huomaa, että sen omistaja on perehtynyt siihen, mitä tekee. Kasvilajeja on huikea määrä, mutta kaikki ovat silti löytäneet omat soppensa ihailtavan harmonisesti. Kasvit tosin vaihtelevat paikkaa melko usein ja päätyvät säälimättä poistoon, mikäli eivät silmää miellytä. Siinä onkin aviomiehellä kummastelemista, miten paljon pieneen puutarhaan niitä kasveja oikein täytyy haalia! Keräilyvimma onkin parantumaton tauti lähipiirissämme.

Aina, kun joku valittaa oman puutarha pienuutta, tekisi mieli kutsua nämä ihmiset äitini luokse kylään. Puutarhan koko ei näet olekaan se juttu. Myös pieneen puutarhaan saa luotua ihan mahtavan tunnelman!

Pienessä puutarhassa on toki omat haasteensa ja suuressa vastaavasti omansa. Kun kaikki on heti esillä ja nähtävillä,  yksityiskohdat korostuvat, eikä mitään paikkaa oikein voi jättää vähemmälle huomiolle. Kauniisiin näkymiin ja kasvivalintoihin joutuu paneutumaan huolella, mutta sehän se kivaa tässä harrastuksessa juuri onkin!

Punakellukka-Geum chiloense ´Mrs Bradshaw´

Puutarhassa tehtiin jokin aikaa sitten radikaali, mutta hyvä valinta, kun luovuttiin kokonaan nurmikosta. Pieni "postimerkkipiha", kuten äitini puutarhaansa kutsuu, ei tarvitse nurmikkoa. Nurmikon älytön ihannointi ei oikein mahdu meikäläisen järkeen. Suuret maalaispihat ovat tietysti asia erikseen. Sitä paitsi silloin kun valintaa joudutaan tekemään kukkasten ja nurmikon välillä, on häviäjä kukkahörhölle selvä.

Keskuspenkissä isotähtiputket olivat tämän kesän valttikortteja

Kivetetty piha näyttää avaralta ja selkeältä. Runsas ja monimuotoinen kasvillisuus pehmentää näkymiä kauniisti. Aina jaksan ihailla myös tätä siisteyttä, joka puutarhassa vallitsee. Rikkaruohoja ei täältä todellakaan löydä. 

Kuvan keskivaiheilla näkyy riippalehtikuusi. Puu, jonka vielä haluaisin omallekin pihalleni!

Sudenporkkanan valkoisia kukintoja

Keväisin siemenkuvastojen anti on aina yhtä petollista. Eihän niitä pysty vastustamaan, vaikka kuinka vannoisi. Tavaksi on tullut kasvattaa aina vähän jotain uutta. Tämän kesän kokeilussa äidilläni oli isosudenporkkana, jonka kukinto muistuttaa hieman tutumpaa koiranputkea. Kyseessä on yksivuotinen kasvi, jonka koristearvo perustuu harsomaiseen kukintoon. Kukinto nousee korkealla ja on kaunis muiden kasvien yläpuolella leijuessaan.

Puutarhassa on monia hienoja kasviyhdistelmiä. Eri värisillä lehdillä puutarhaan saa hienoja kontrasteja, joista olen itsekin innostunut jatkuvasti enemmän ja enemmän. Kasvien yhdisteleminen on taitolaji, jossa varmaankin pätee vanha kunnon yrityksen ja erehdyksen taktiikka. Äitini on tässä mestari, sillä yhdistelmät ovat aina onnistuneita.

Tänä kesänä taas totesin, miten upeita punahatut ovat!  Äitini hankki tämän upean lajikkeen tänä kesänä. Sen lämmin sävy on kovasti mieleeni, vaikka en mikään oranssin suurin ystävä olekaan. Punahatut ovat upeita yhdistellä heinien kanssa ja tämä laji olisi varmasti siinä erityisen näyttävä. 

Kesän runsautta!

Iki-ihana tyllihelmainen akileija-Aq. vulgaris 'Petticoat pink'

Puutarhassa kukkii kauniisti koko kasvukauden. Kesämme ovat niin lyhyitä, että ajasta onkin syytä repiä kaikki irti. Loppukesällä pääroolin tässä puutarhassa varastavat kaikki ihanat syyskesän kukkijat, kuten värimintut, hohdekukat ja liljat. 

Keijunmekko kasvoi syreeniin

Puutarhassa on käytetty paljon myös erilaisia havuja. Havujen vehreys onkin todella tärkeä elementti puutarhassa. Tähän asiaan herää aina näin syksyisin, kun maisemat ankeutuvat päivä päivältä. Mahtavaa, että havuista on olemassa erilaisia hienoja kääpiömuotoja, jotka sopivat pienempäänkin tilaan. Sinertävät pallomaiset havut ovat viime aikoina alkaneet miellyttää silmääni erityisesti.

Kirpakoita syyspäiviä ja hyvää viikonloppua kaikille!

Tämmöiset kaverit askarreltiin lasten kanssa.

Kesän 2015 hankintoja-akileijat

Varmuus on lisääntynyt vuosi vuodelta ja nyt uskallan jo julistaa, että perennat ovat minun juttuni! Niiden moninaisuus on kiehtovaa, aina löytyy uusia jännittäviä lajikkeita joita kokeilla omassa puutarhassaan. Tämän kesän surkeus kesäkukkien kanssa vahvisti mieltäni innostumaan entisestään perennoista. Perennoille sateinen ja viileä kesä ei ole niin järkyttävä katastrofi, mitä se on kesäkukille varmasti. 

Lehtoakileija-Aquilegia vulgaris 'Winky red & white'

Syksyn ja talven tullen puutarhatöiltä vapautuu aikaa tulevan kesän suunnittelulle, ja haaveiden rakentelulle. Ensi kesänä saatan luopua suurista kesäkukkaruukuistani kokonaan. Tai, en itse ruukuista, vaan niistä kesäkukista. Ajattelin, että ruukut voisi kesäkukkien sijaan täyttää erilaisilla perennoilla, pienillä pensailla, havuilla ja heinillä. Eikös kuulosta selkeältä ja rauhoittavalta kaikkien rönsyävien istutusteni lomaan? Kesäkukista ei toki tohdi tyystin luopua, joten suosikit (kuten keijunmekko) istuttaisin harkiten silmäniloksi. 

Pahoin pelkään, että keväällä soi taas ihan toinen ääni (kurjen)kellossa. Kevään ehdoton merkki on näet akuutisti paheneva kukkamania, joka oirehtii vastustamattomana haluna rohmuta kaikki kukkiva puutarhaansa! Järki ja suunnittelu eivät silloin kuulostaa enää yhtään kivalta omissa korvissa.

Alppiakileija-Aq. alpina

Olen jo monesti manannut onnetonta muistiani kasvihankintojeni suhteen. Päätinkin ruveta järjestelmälliseksi edes hetkeksi ja kirjata vähän tarkemmin ylös hankintojani tänne blogiin. Kun on edes jotain hajua, mitä kukkapenkeistä on lupa odottaa, välttyy suurimmilta tuhotöiltä. Joskus on meinaan käynyt niinkin harmillisesti, että olen kaivanut jonkin uuden hankinnan täysin piloille, kun en ole muistanut koko kasvia. Hölmöläisten hommaa!

Jaloakileija-Aq. 'Spring magic white'

Kuvia selatessani (hirveä homma, miksi en ole lajitellut niitä paremmin?!) huomasin, miten tänä vuonna olen intoutunut kartuttamaan lajikemääriä ihan kunnolla. Blogiharrastuksen myötä vimma hankkia kasveja näköjään vaan yltyy. Paljon uusia vaikutteita on imetty ja kasvilista paisuu! On aika ihanaa löytää kasvi, jota ei edes tiennyt kaipaavansa. Joten kiitos teille kaikille arvon kanssabloggarit. Jatketaan toistemme innostamista jatkossakin!

Japaninakileja-Aq.flab.cameo 'Lightred-white rosa'

Kevättalvella yritin kasvattaa akileijoja siemenistä, mutta osa siemenistä ei itänyt sitten millään ja luovutin. Osan onnistuin jollain ihmeellä saamaan taimiksi asti ja ehkä ensi kesänä ne kukkivatkin. Kaikenmaailman idätysrituaalien ja poppakonstien jälkeen tulin viimein siihen päätelmään, että ostan akileijat jatkossa taimina. Ei riitä meikäläisen taidot ja onni siihen hommaan. Eikä varsinkaan kärsivällisyys.

Kulta-akileija-Aq. chrysantha 'Yellow star'

Japaninakileija-Aq.flab.pumila 'Alba'

Kääpiöjapaninakileija-Aq.flab.var.pumila

Joku saattaa jo muistaakin, miten paljon pidän akileijoista. Niiden kukissa on jotain vastustamattoman suloista, joten niiden keräilyyn hurahtaa petollisen helposti. Erilaiset lajikkeet voivat risteytyä keskenään, ja tuottaa vaikka minkälaisia risteymiä. Akileijojen värikirjo on uskomaton. Tänä vuonna akileijojenkin kukinta oli runsasta ja kesti kauan.

Lehtoakileija, jolla pientä viherrystä terälehdissään

Lehtoakileijat ovat levinneet puutarhassamme vähän joka paikkaan, mutta en harmistu siitä yhtään. Niiden avautuvaa kukkaa tarkastelee aina jännittyneenä; minkähänlainen kukka sieltä tällä kertaa syntyy?

Tällä risteymällä oli kauniin purppurainen sävy, jota en onnistunut kuviin taltioimaan

Edelliskesän hankinnat tuliakileija ja 'William Guinness' kukkivat ensimmäistä kertaa.  

Tuliakileija-Aq.formosa

 

Lehtoakileija-Aq. vulgaris 'William Guinness'

 Syksy iski sitten oikeasti päälle ja puutarhassa on märkää ja ankeaa. Blogissani aioinkin pitäytyä melko kesäisissä tunnelmissa. Mun kesä jatkuu täällä :)

Näin runsasta oli kukinta alkukesällä, hieman on jo ikävä!

Zetas

Heinäkuisella Ruotsin reissullamme eksyttiin myös puutarhamyymälään. Tietenkin! Mitäpä olisi mikään matka ilman jotain pientä linkkiä puutarhaharrastuksen pariin. Zetaksella kävin ensimmäisen kerran vuonna 2014. Tästä pääset siitä visiitistä kertovaan juttuun.

Miten voikaan puutarhamyymälässä olla näin ihana tunnelma?!

Zetaksella voi kuulkaas helposti lähteä se kuuluisa mopo käsistä. Mutta minulle käy monesti näissä ostosparatiiseissa niin hassusti, että en osakaan ostaa juuri mitään! Töllistelen vain ympärilleni huikeaa valikoimaa kuin lehmä uutta veräjää, enkä osaa päättää, mitä haluan. Lopulta, kun kärryyn on taimet saatu alan säästämään, ja heivaan puolet valituista kasveista pois. Kotiin päästyään voikin sitten surkutella, että miksei nyt vaan ostanut sitä, tätä ja tuota, kun kerran mahdollisuus oli! Ota siis suosiolla lista haluamistasi kasveista mukaasi, mikäli on yhtään taipumusta hämmentyä suuren valikoiman äärellä.

Siistit ja huolitellut alueet tekivät suuren vaikutuksen

Zetaksella viihtyy kyllä, vaikkei osaisi ostaakaan mitään. Siellä on niin viihtyisä kahvilakin, jonne voi heivata ainakin miehen ja lapset. Hah, tämähän alkaa kuulostaa jo ihan ostoskanavalta, mutta mitään en tästä jutusta tietenkään hyödy, paitsi kertomisen ilon! Olen oikeasti niin positiivisesti vaikuttunut paikasta, joten mitäpä sitä intoaan suotta laimentamaankaan. Välillä on ihan kiva yllättyä hyvällä tavalla ja kertoa se muillekin.

Kaikissa kasveissa oli nimilaput, ihanaa!

 En haluaisi millään mollata suomalaisia taimitarhoja, mutta jotain oppia voisimme länsinaapuriltamme ottaa. Kasvien huolellinen nimeäminen, hyväkuntoiset kasvit, siistit paikat ja kunnon valikoima vievät jo pitkälle. Zetaksella on menty vieläkin askel pidemmälle, siitä on luotu kahviloineen ja tunnelmineen oikea brändi. Ihailtavaa toimintaa!

Hohtopiikkiputkihan ihan hehkuu taustalla

Taimien hinnat olivat joko keskitasoa tai melko korkeita, mutta kasvit olivat todella hyväkuntoisia. Kyllä sitä maksaa mielellään pari kolme euroa enemmän hyvälaatuisesta kasvista, kuin ostaa halvemmalla rupusen. Kaipa kasveissa alkaa olla jo pikkusen extraa myös ihan myyntipaikkansa varjollakin.

Tukholmassa näytti muuten asustelevan suunnaton etanapopulaatio!! Espanjansiruetanoita ynnä muita kavereita vaelteli kaupungin puistoissa solkenaan, yök! Taimitarhalla niitä ei näkynyt, mutta pesin kyllä ostamani kasvit todella huolellisesti ennen maahan istuttamista. Espanjansiruetanaa ei täällä kaivata! Ruotsin lämpöisempi ilmasto suosii epäilemättä etanoiden viihtymistä ja leviämistä, jotain hyvää tässä meidän maamme kylmyydessäkin siis on. Suosiollinen ilmasto näkyi puiden ja pensaiden valikoimissakin. Miten ihania japaninvaahteroita ja muita arkoja pensaita ja puita voisikaan haalia, jos tuolla asuisi. Perennoiden ohella olisinkin ihan valmis sekoamaan puihin ja pensaisiinkin!

Kahvilasta

Rosa 'Stockholm'

 Pioneissakin riitti ihasteltavaa. Onneksi ei ole niille enää oikein tiluksia, sillä siinä olisi myös yksi potentiaalinen sekoamisenkohde (ja niitähän näyttää riittävän).

 Sitten tähän loppuun jotain, mitä tuli ostettua, jotta niitä muistaa sitten keväällä kukkapenkeistään metsästää ja varoa!

Valkoiseen penkkiin: harmaakäenkukka-Lychnis coronaria 'Oculata'

Annabellen viereen: jalolupiini-Lupinus polyphyllus 'My Castle'

Keskuspenkki: Kaukasiantähtiputki-Astrantia maxima

Keskuspenkkiin: kurjenpolvi- Geranium pratense 'Summer skies'.

Sekä valkoiseen penkkiin ranskantulikukka 'Wedding Candles'.